Sanojen lähteillä
Runot ovat kaikkea mahdollista mieterunoista (aforismeista) proosarunoon.
Piilottelet, naamioidut
pukeudut oudosti
sieppaat toisen tamineita
tunnistan, et voi huijata aistejani
et pilkkoa kantamaani työtä.
Sanoistasi tunnistan sinut,
vaikka sade houkuttaisi ne
kulkemaan merta kohti,
vaikka tuuli tuikkaisi ne
tuleen mennessään.
Sanojesi kaiku jää kytemään
mieleni kammioon.
Pelkään hänen sormiaan
niiden yhtymäkohdassa
keikkuu pää
silmät ja suu
joista on tullut niin julmia
joihin kohdistanut niin julmia
Kaikki sulkeutui
kaikki esiriput repesivät
kaikki gobeliinit rymähtivät lattioille
sulavat lämpimät tinat jähmettyivät
suunnattoman alhaalla
Korkeudessa pää on rauhallinen
silmät …
Lue koko tekstiAlas kivun korkeilta vuorilta,
läpi väsymyksen sumuisen laakson
olemme laskeutuneet,
nähdäksemme, miten
uudet huiput kohoavat edessämme,
kuin terävät veitset nousevat
kovasta hiljaisesta maasta,
jonka uumenissa kyynelhelmistä
kasvaa uusia alkuja, versoja,
joihin heitämme toivomme ja
joiden kannattelemina käymme
uuteen matkaan kohti …
Lue koko tekstiYhtenä aamuna ikkunan takana
laulaa hopeapajulintu
Yhtenä aamuna menninkäiset
nousevat hiilikellareista kaduille
Yhtenä aamuna runoilijat kirjoittavat toisensa
lentolehtisten lentoon
Lue koko teksti
Kuinka voin koskettaa kun ei ole
Kiiltävä siloinen meri
Oudosti rantaan tulee eloa, pinta värjyy
Aallot murtautuvat tyhjyydestä, ärjyvät, iskevät kiviin
Pinta tyyntyy, mitään ei tapahtunut jos et heti nähnyt sitä
Mikä on maailman heti
Jossakin tapahtui jotakin, liike ilmaantui …
Lue koko tekstiNäin kerran unta
miten satakielet jättivät maan.
Täysikuu, yön pyöreä lähettiläs
nousi työvuoroonsa tyynelle taivaalle.
Vävähtelevällä katseellaan
kuu etsi apua alhaalta:
Miten jaksan yössä ilman satakielten laulua.
Katseen välähdellessä
kuu alkoi kutsua vettä puoleensa ja
aamuyöstä nousuveden laulu
täytti rannat.…
Olen ihmeellinen pöllö
olen helmiäispöllö
Olen helmoissasi kytevä
Ehkä kävelet nurkan takaa samaa katua
näin lähes tukan heilahtavan
näitkö
myrskytuulesta värjöttyneen
aavistus että vesi nousee, että se nousee sinullekin
Rakkauteni ei saapunut sinulle
et tiennyt miten halusin sinua …
Lue koko tekstiKoen rakastumisen tunteita johonkin joka on, ja ei ole.
Miksi pelkäisin rakastua – tai enkö ole rakastunut
– kun joku lainehtii minusta huolimatta, mutta jossa voin olla, johon vaikutan.
Rakastumiselle antautuminen kun kohdetta ei ole.
Kun olen rakastettu, kun vaivun …
Lue koko tekstiMonia teitä olet kulkenut,
kipein jaloin ja silmät kiinni,
kapeita ja mutkaisia kujia kompuroinut,
toisinaan kaatuen ja jälleen ylös nousten,
toistensa kanssa risteäviä muhkuraisia polkuja,
jotka eivät johtaneet mihinkään.
Löytääksesi itsesi olet niin tehnyt.
Elämässäsi on ollut lukuisia ovia,…
Lue koko teksti
