Sanojen lähteillä
Runot ovat kaikkea mahdollista mieterunoista (aforismeista) proosarunoon.
yksitoista kesää kuin kadonnut
kannoin itseni ulos, harteillani
kaikki mihin käteni oli koskenut
en halunnut jättää mitään
vaikkei olisi muutakaan paikkaa
ei muuta tehtävää, merkitystäkään
viimeisen kerran kuljin läpi pihan
jokainen tuuma sormilleni tuttu
jokainen ruusunpiikki ja kärhönnuppu
vielä suljin …
varpaiden alla kuiva mäki
sormenpäissä kissankäpälän tassukaaret
sinikellon keveys, huopakeltanon samettinukka
matalat korret pistelevät ohuen kesäpuseron läpi
aurinko silmäluomilla ja tuolla korkealla lipuvat pilvet
***
katsokaa kuuta, kuulkaa laineiden raukea liplatus
lepakko viuhahtaa rannan lepissä
kaukana kaislikossa tööttää härkälintu
älkää …
Lue koko tekstiMinä. Kaipaava, kieroutumaton minä.
Rangaistusta pelkäämättä haluava minä.
Melkoinen minuus.
Heräilevä toive, kuohkeita kermakakkuja.
Olan takaa ei näy.
Itse. Ys. Pursuava.
Hiljainen sumu ei ole kylmää, mutta sitä ei saa karistettua.
Osunko jos kurotan?
Käännynkö tuonne?
Elämä kuluu täydellisesti, aikaa …
Lue koko tekstiKuin koko perheen näytelmää,
isän, äidin, siskon ja veljen,
lapsen, joka huonot pisteet kerää,
ei tiedä toisenlaista elämää,
lapsi, joka narrina elää.
Näkee vuorollaan jokainen,
kun kaatuu lapsi polvilleen,
toivoton kömpelys itkien,
tyhjät silmät surun kätkien,
häpeä lyö ja …
Lue koko tekstiÄiti astuu huoneeseen
koputtamatta
ryntää sisään valloittaa huoneen ottaa omakseen ajan
Sytyttää lampun
sammuttaa kynttilän
jotta en näkisi lintujen siipiä
Päättäväisin askelin astuu ikkunalle
sulkee viileän illan
jotta en kuulisi tähtiä
Tyttö on käyttänyt …
Lue koko teksti
Tasangon kalpea ruusu,
tasangon tuulihaukka,
tasangon laukkaava raudikko,
tasangon valkoiset haikarat,
iibikset verenpunaisine siipineen,
kurjet, ankat, sorsat, ja sukeltajat,
Amazonian jättilumme,
jonka alla väijyy Orinoquian
musta kaimaani.
Kaikki minun lauluni…
Lue koko tekstiKolmesta kohtaa leikkaushaavat särkevät kuin joku nipistelisi pyykkipoikia pernaan, haiman höttöisyyteen ja johonkin poistettuun elimeen, olisiko se nyt vaikka munanjohdin joka ahdistuu kuin piru itse vaikkei sitä ole.
Sisäpuoliset pyykkipojat heiluvat kun päässä heiluu kuin joku heiluttaisi suoraa linjaa aivojen …
Lue koko tekstiOlen nousemassa korkeaan torniin,
kapeita kierreportaita, porras portaalta yhä ylemmäs
kuullen, kuinka valtava talo hengittää allani.
Kuinka rauhallinen se nyt onkaan
punaisen lämpimän veren virratessa sen lukemattomilla käytävillä,
enkä hetkeäkään usko, etteikö sen sydän jaksaisi sykkiä,
vaikka kelloja siirrettäessä aika …
Lue koko tekstiKahdenkymmenen vuoden jälkeen
alkavat liitokset ratkeilla
huivi hukkuu lentokentän parkkihalliin
häälahjalautaset säröilevät
sormus ei mahdu turvonneeseen sormeen
Saan selville
että Beethoven on keksinyt kadenssin
Mozartin konserttoon
tämän asian ajankohta
siitä nyt-hetkeen kulunut aika
tavoittaa sellaiset mittasuhteet
ettei yksi pudonnut …
Lue koko tekstiHaluaisitko olla syrjässä vai keskellä
Annatko katseiden kavaltaa
pelkojen ja toiveiden poljettua maata
Vai painutko valopeiton syliin
kivien kielekkeelle
kuuntelemaan hitaita kaikuja
piirtämään ohentuvia ääriviivoja
Syrjässä löytyy elämää
uskollisten käsien palauttamana
se hengittää vanhaa ja uutta
säkenöi vihreää
antaa sanoille …
