Sanojen lähteillä
Pöytälaatikko on luokka julkaisemattomille tarinoille, kertomuksille, yksittäisille runoille tai katkelimille, joita kirjoittaja haluaa koeponnistaa.
Istuimme savuntuoksuisen mökin kahvipöydässä. Kiemurtelin äidin sylissä. Mies nimeltä Ahti nousi ylös ja kurottui ottamaan jotakin hyllystä.
– Minä annan sinulle tämän variksen, hän sanoi ja ojensi minulle puista lintua joka seisoi jalustalla.
– Kiitos, äiti sanoi, kun minä en …
Lue koko tekstiTämä tarina alkaa siitä, kun keski-ikäinen nainen astuu Katajanokan satamaterminaalista Suomen valtion kamaralle. Naisen nimi voi olla Hanna, Henna tai Senni, sillä ei ole merkitystä. Kutsuttakoon häntä sittenkin Astaksi. Asta ei ole tavallinen keski-ikäinen nainen, vaan aivan erityinen. Erityinen samalla …
Lue koko teksti”Ei se satu. Kunhan vähän kirpaisee.”
”No mikäs. Puukkoa sitten vaan.”
Mies oli käynyt ensimmäisen kerran kaksi viikkoa sitten. Kolme viikkoa takaperin en tiennyt edes miehen nimeä. Ja nyt minä olin sanomassa, mikä sille on hyväksi.
”Voin minä luetella vielä …
Lue koko tekstiIkkunasta näkyi arkiaamun maisema, vaikka ei sitä pyhäpäivä miksikään muuttanut. Kaksi valkorunkoista koivua, kuin vahingossa kasvaneita, rimppanoita. Rikkaruohojen vähitellen valtaama hiekkalaatikko, jonka puureunukset eivät enää muistaneet sitä kuluttaneita äidintakamuksia. Keinumaton keinu, yksin keinui vain kovemmissa tuulissa, kammottavasti heilahteli puolelta toiselle …
Lue koko tekstiHelmi oli ihastunut. Hänen vetämänsä kynäilijäryhmä yllätti jatkuvasti. Kahden tummahipiäisen lapsen yksinhuoltaja Mirjami oli ystävystynyt kirjoittajakaveri Kallen kanssa. Tämä oli työtön ja haki ryhmästä sisältöä pitkiin päiviinsä.
Rakkaus oli leimahtanut ja Kalle oli muuttanut Mirjamin luo. Hän oli saanut etätöitä …
Lue koko tekstiKylmää. Leyhyvää hyytä, joka pyöri ympärilläni. Rutistuin pienemmäksi, kaivauduin koloon kuin riekko. Kieppiin. Se ei auttanut.
Nenäni vuoti. Poskiani suuteli pakkasukko. Kaikki oli valkoista ja pimeää.
Raotin silmiäni varovasti. En erottanut heti mitään. Vain valkoista ja pimeää. Minusta tuntui, kuin …
Lue koko tekstiLeevi katseli pilvien tuhrimaa syystaivasta ja hajanaisissa valonsäteissä keinuvia lehmuksia. Hän puhdisti silmälasinsa ja asetti ne takaisin nenälleen, mutta näkymä ei kirkastunut. Oli tiistai, viikon tympein silmäke. Betoninen, perspektiiviharjoitteelta näyttävä kaupunginosa kohosi ympärillä, ja sen lomassa törrötti Saneeraus- ja Maalaustyö …
Lue koko tekstiMimosa siivosi ullakkoa. Pöly sai silmät vuotamaan ja kurkku tuntui karhealta. Hän tarvitsi säilytystilaa, sillä alakerran asunto oli pieni. Nurkassa oli vanha arkku. Edelliset asukkaat olivat hylänneet sen. Aarrearkku, mitähän sieltä löytyy?
Mimosa avasi kannen varovasti. Arkku oli lähes tyhjä. …
Lue koko tekstiViktor on koko viikon jossakin poissa, ja minulla unessa kertautuu sama kohtaus uusintana ja uusinnan uusintana. Nousen sängystä.
Raahaudun puoliksi kontaten raput keittiöön. Minua huimaa. Silmillä tähtään koko ajan ylärapun tasalta lähtevään jalkalistaan. Keittiössä en muista, mitä minun piti.
…
Lue koko tekstiEräänä päivänä löydettiin viides luonnonvoima: taikuus.
Ensin tutkimustiimi loikki pari kierrosta voitontanssia syklotronin ympäri, missä maagiset voimat liimasivat yhteen kvarkkeja ennen näkemättömällä tavalla. Sitten, hieman rauhoituttuaan, kaikki käynnistivät teksturinsa ja alkoivat dokumentoida tuloksia, tähtäimet lukittuina seuraavan vuoden Nobel-juhlaan.
Yksi heistä …
Lue koko teksti
