Tekijä: PM Vega-Brandt

Olen syntynyt keskisuomalaiseen maalaismaisemaan, evakkoperheen tyttärenä. Opin lukemaan paljon ennen kouluikää lähinnä sen takia koska kotipiirissä viisikymmentäluvun alussa virikkeitä oli niukasti ja koska mielikuvitusta minulla oli liikaa.

Oppikoulun ensimmäisellä luokalla luokanvalvoja kutsui vanhempani neuvotteluun siitä miten tytärtä voisi kehittää laajentamalla hänen repertuaariaan Tex Willereista venäläisiin klassikkoihin, koska hänellä oli ilmeisesti taipumuksia kirjoittamiseen, mutta ajankohta oli väärä. Opinnot jäivät kesken ja suuri maailma kutsui; ensin USA ja sitten Etelä-Amerikka, jonne avioiduin ja asuin Kolumbiassa 12 vuotta työskennellen kaksikielisen varhaiskasvatuksen ja peruskoulun piirissä.  USA:ssa asuin mm. Floridassa ja Chicagossa. Kirjoittaminen ja kirjat olivat aina olleet osa elämääni, mutta saivat jäädä taka-alalle, kun katsoin tarvitsevani säännöllisen palkatun päivätyön jäätyäni leskeksi ja yksinhuoltajaksi 33-vuotiaana.

Pohjolaan palattuani valitsin kuitenkin Ruotsin Suomeen palaamisen sijasta, suoritin ruotsalaisen esikoulunopettajan tutkinnon ja tein työelämäni ruotsalaisen varhaiskasvatuksen ja peruskoulun parissa Tukholman pohjoispuolella Sigtunan kunnassa. Eläkkeelle päästyäni muutin uuden puolisoni kanssa Pohjois-Upplantiin, Daljoen rannalle, pieneen tukinuittokylään ja kirjoittelen nyt sieltä käsin tarinoitani.

Ensimmäinen kirja, Lempeät tuulet Tyyneltä mereltä (2018) on osittainen omaelämänkerta, kirjoitettu alun perin matkaoppaaksi menneisyyteen lapsenlapsilleni ja omaksi kertomuksekseni  siitä miltä Kolumbia näytti suomalaisen maalaistytön silmin vuosina 1970-82, ennen huumekulttuurin ja kartellien nousua, ennen yhteiskuntarauhan pirstoutumista 90-luvulla, kun vasemmistosissien ja oikeistomiliisien harjoittama väkivalta ja aina vaan paheneva aseellinen selkkaus teki elämästä haasteellisen  ja hankalan,  ja muutimme USA:han.

Toinen kirja Kuolema Tuhannen nuolen lahdella, 2021, on biofiktio, alun perin tarkoitettu rikosromaaniksi, joka perustuu löysästi vanhimman veljeni kuolemaan Dominikaanisessa Tasavallassa, joka herätti paljon kysymyksiä, mutta joihin löytyi vain vähän vastauksia. Se kertoo maahanmuuttajan juurettomuudesta, juuttumisesta eräänlaiseen limboon, ja etsii syitä, jotka johdattavat hänet itsetuhon tielle.

Kolmas kirja, Riikinkukon siiven alla, 2022, on kevyellä kädellä kirjoitettu rikosromaani, joka ottaa kantaa anonyymin nettikeskustelukulttuurin aiheuttamiin jännitteisiin, jotka heijastuvat arkielämään ja saavat seurauksia. Tapahtumat liikkuvat nopeassa tempossa Suomen kesästä Itämeren risteilylle, eri puolille Eurooppaa ja Lähi-Itää ja lopulta paha saa palkkansa (vai saako se?) Daljoen aurinkoisilla kevätjäillä.

Lisäksi olen kääntänyt ensimmäisen teokseni englanniksi, joka on julkaistu e-kirjana nimellä Bittersweet Fruit (2020), Se tuli aiheelliseksi kun muistin, että lapsenlapset, joille olin kirjan kirjoittanut eivät osanneet suomea, eivätkä heidän vanhempansa myöskään. Olen nyt viimeistelemässä käännöstä Kuolemasta Tuhannen nuolen lahdella, jolla ei vielä ole lopullista nimeä.

Minulta on kysytty joskus miksi kirjoitan kielellä, jota en ole puhunut perhe-tai kotikielenä valtaosassa aikuiselämääni, mutta se oli minulle ainoa luonnollinen valinta. Kertojanääneni ei kuulosta oikealta millään muulla arkipäiväisessä elämässäni käyttämältäni kielellä.

 

Uusin projektini, joka on vasta hahmottumassa, sijoittuu Kolumbian ja Venezuelan trooppisille ruohotasangoille, Orinoquiaan.

23.12.2022

Maryam viettää joulua (katkelma luvusta Viattomien velka; Riikinkukon siiven alla)

Joulun Mirjami vietti kotonaan Helsingissä vanhempiensa luona. Hänellä ei ollut sisaria eikä veljiä, mutta isänpuolelta oli pari samanikäistä tyttöserkkua, joten tytöt kävivät bilettämässä kaupungilla ja ostoksilla ja joskus sattui, että Mirjami tunnistettiin ja häneltä pyydettiin jopa nimikirjoituksia. Se oli hänestä …

Lue lisää ja kommentoi
17.12.2022

Pieni joulusatu 02

“Iguananmäellä,

joka on kukkula Segoviassa

nähtiin kummallinen valoilmiö,

auringonkajastus keskiyöllä

Maissipellot syttyivät paloon,

elämänlangat vavahtivat,

Moyogalpassa, Moltepanecassa

ja Chichigalpassa satoi….”

(Cristo de Palacaguina” Carlos Godoy Mejia,

Nicaragua)

 

Seudun asukkaat kerääntyivät savitiilimajojensa eteen katsomaan Iguananmäen valoilmiötä ja ihailemaan tapahtunutta. Joku …

Lue lisää ja kommentoi
4.12.2022

Pieni joulusatu

Jouluaatonaatonaamu valkeni tuulisena ja koleana, sateenuhkaisena, ja taivas oli makrillinväristen pilvenriekaleitten raidoittama. Tuuli suhisi osittain lehdettömissä oliivipuissa ja kahautteli kuivaneita viiniköynnöksiä. Karviset, äiti ja tyttäret jättivät aamu-uinnit altaassa väliin ja vetivät pillifarkut ja joustotopit päälleen ja lähtivät heti aamiaisen jälkeen …

Lue lisää ja kommentoi
18.11.2022

Kuolema Tuhannen nuolen lahdella. Ote luvusta 19: Selvät tilit ja kaakao sakeaa

Kuukautta myöhemmin istuimme Casa de la Sierran terassilla ja joimme vihreää teetä. Omista pensaista. Olin tullut yksin, ilman Maraa, joka oli ollut vastahakoinen lähtemään niin pitkäksi aikaa. Olimme sopineet että lähtisin yksin, etenkin koska viettäisin kokonaisen kuukauden ystävättäreni ja ex-morsiusneitoni, …

Lue lisää ja kommentoi
11.11.2022

Kuolema Tuhannen nuolen lahdella, ote luvusta 3: Kissa kärppien joukossa

Kahdenkymmenen vuoden aikana jotka Juhani Alakoski, tai John Cosci, joksi häntä kutsuttiin kaikissa paitsi virallisissa papereissa oli oppinut puhumaan ja kirjoittamaan englantia paremmin kuin lähes kukaan siirtokunnan rahamiehistä. Hän oli nyt avioliiton kautta ns. sisäpiirissä ja etenkin hänen kielitaidoton, vanheneva …

Lue lisää ja kommentoi
31.8.2022

Lempeät tuulet Tyyneltämereltä

Elämää aikasiirtymässä , luku 2

Aika ja paikka olivat nyt muuttuneet: punasilmälento Miamista Caliin oli vaihtanut minut paitsi maantieteellisesti myös ajallisesti toiseen maailmaan. Mikään ei ollut enää tuttua, turvallista, helposti käsiteltävää. Kahdeksan kuukautta aikaisemmin olin lentänyt Atlantin yli Suomesta; …

Lue lisää ja kommentoi
14.8.2022

Kultasilmä

Runo jonka kirjoitin 19-vuotiaana.

(Silloin vielä uskoo osaavansa tehdä vaikka mitä, ja aika on omalla puolella)

 

Kultasilmä aurinko vaelsi

pitkän tiensä idästä yli taivaan länteen,

antaen idälle päivän ja lännelle yön,

antaen lännelle utuisen aamun

ja idälle kolkon illan.…

Lue lisää ja kommentoi
31.8.2022

Matkalla kotiin tai eläkeläisen kouluaine aiheena kotipaikan ylistys

Matkalla kotiin.

(Eläkeläisen kouluaine aiheena kotipaikan ylistys)

Jäätyneen joen rannalla, korkeassa peltikattoisessa talossa, rakennettu vuonna 1924, vanhassa tukinuittokylässä Taalainmaan joen rannalla tuulet puhaltavat maalta merelle tuoden sadepilviä ja mereltä maalle tuoden tuiskuttavaa lunta, joka tupruttaa joka suunnasta kuin mytologisen Fimbulvinterin …

Lue lisää ja kommentoi
10.8.2022

Sissipäällikkö

 

Doctora Laura?”

Laura Laihio seisoi jähmettyneenä miehen mustien silmien katseessa. Parrakkaat kasvot, paahtunut iho, kotkamaiset piirteet tuntuivat jotenkin tutuilta, mutta niiden paikantaminen tuntui ylivoimaiselta tehtävältä. Lauraa hätyyttänyt nuorukaisjoukko, lähinnä ulkomaalaistaustaisia, mutta kaikki alaikäisiä, nukkumaanmenoaikansa reilusti ylittäneitä, olivat kadonneet …

Lue lisää ja kommentoi
2.9.2022

Riikinkukon siiven alla

Osa 3: Viattomien velka. Riikinkukon siiven alla.

Mirjami ja Leena tapaavat Västeråsissa

 

Sinä kesänä, heti ylioppilasjuhliensa jälkeen, Mirjami lähti käymään Ruotsissa ja otti yhteyttä Leena Järvinen-Forssiin, joka oli jo yli kahdeksankymmentä mutta pirteä vanhus, joka asusteli rivitalonpätkässä Eetunsa kanssa …

Lue lisää ja kommentoi
7.7.2022

Naisia aikasiirtymässä: Minä

Elämää aikasiirtymässä: Minä

 

Aika ja paikka olivat nyt muuttuneet: punasilmälento Miamista Caliin oli vaihtanut minut paitsi maantieteellisesti myös ajallisesti toiseen maailmaan. Mikään ei ollut enää tuttua, turvallista, helposti käsiteltävää. Kahdeksan kuukautta aikaisemmin olin lentänyt Atlantin yli Suomesta; opintoni Turussa …

Lue lisää ja kommentoi
19.6.2022

Naisia aikasiirtymässä – Helvi Annikki

”Pieni vauva käsivarsillaan, kukallinen leninki päällään, suu somasti mutrussa ikään kuin hieman tyytymättömänä poseerasi Annikki valokuvaajan kameraan. Tukka oli juuri pesty ja papiljoteilla kiharrettu ilmaviksi Rita Hayworth-kiharoiksi ja värikin oli vielä tuleentuvan viljan värinen. Arkipäivä koillisessa Hämeessä, maaseudulla ja pitkän …

Lue lisää ja kommentoi