Sanojen lähteillä
Runot ovat kaikkea mahdollista mieterunoista (aforismeista) proosarunoon.
Runo jonka kirjoitin 19-vuotiaana.
(Silloin vielä uskoo osaavansa tehdä vaikka mitä, ja aika on omalla puolella)
Kultasilmä aurinko vaelsi
pitkän tiensä idästä yli taivaan länteen,
antaen idälle päivän ja lännelle yön,
antaen lännelle utuisen aamun
ja idälle kolkon illan.…
Lue koko tekstiKun risa ja heikko kohtaa
ne ei hetkessä toisiaan korjaa
ne hajoilee yön yli aamuun
ja puhuu posliinialtaille norjaa.
Kun risa ja heikko kohtaa
niillä arkoja paikkoja riittää
ne vikoja reunoistaan etsii
ja riemulla ruhjeista kiittää.
Mä olen …
Lue koko tekstiPaljaat sormet
sellon kielillä;
pehmeät napsahdukset
kuin kesäsateen pisarat
rauhallisesti putoavat
yksi kerrallaan
kukin erilainen
ainutlaatuinen
kattoon, ikkunaan –
Tartut käteeni,
väreet kipuavat suoniani
kuin aikataulujaan kiinni kurovat junat
Mihin orkesterit katoavat
konserttien jälkeen?
Lue koko teksti
Kun äiti päätti rakastaa
tätä poikaa
hän muotoili savesta
tämän kaksoisolennon.
Hän vaivasi siihen
auringon valon, sen hiuksiin.
– Loista, äiti sanoi, sillä nuoret
pojat liian nopeasti
lipuvat valosta pimeyteen.
Lopulta hän kuitenkin päätti
tutustuttaa pojan yöhön.…
Lue koko tekstireikä sydämessä
irrallaan kaikesta
lääketieteellisen
kirkkaasti
todennettu
tuuletus-
aukko
jota alati tilkitsen
Lue koko tekstipulujen huhuilu
asemalaiturilla
pullonsuiden yksinäinen huilu
radanvierus-
pensaikoissa
satojen raiteiden kohtaamat kauhut
hiertävinä ohimoissa
Lue koko teksti
Radon-kissa kellarissa
Erzgebirgen uumenissa.
Silmät säihkyy sieverteissä
malmivuoren syövereissä.
Punajuuripurkkirivi
seisoo jäykkänä kuin kivi.
Sitä mirri vahtii salaa,
miettii, jospa saisi kalaa.
Kyllästyttää toimi vahdin,
alkaa tahtoisi jo jahdin.
Mutta vankina on kissa
kaivosmiehen kellarissa.
Säteilyä saanut …
Lue koko tekstiKisu nukkuu pois
nämä pimeät päivät
kehrää kevättä
Pulleat pajunkissat pyöristyvät
pyöristymistään ja pukeutuvat
keltaiseen huntuun
Aurinko hivuttaa talven hengiltä
sulattaa jäät ja nietokset
vetiseksi soitoksi
Perhonen pudottaa kuivan kotelonsa
sukii siipensä sileiksi ja viuhahtaa
vapauteen – suomusiipi sininen
Lue koko tekstiOdotan kevään pelimannin ääntä
hiljaisella rinteellä
vesi nielee sitä, yskii mennessään.
Kaukana nautitaan kaiusta.
Lapset leikkivät joella
uittavat pieniä veneitään
tuulen vauhdissa.
Ilta painuu mailleen
punaisena pallona.
Kaipaukseni kiesit vaeltavat
unen vuorelle, sen uumeniin asti.
Aamulla pojat …
Lue koko tekstiSisustuskaupan ovella
kutsuu kaanon,
Pachelbelin heleät sävelet.
Öisin on hiljaista,
soittorasiahahmot
näkevät unia
murisevista kissoista
jotka muuttuvat leijoniksi
kun kellot lyövät kolme.
Aamukävelyllä pysähdyn,
odotan, että ovet avataan,
että Pachelbel aloittaa taas
ja leijonat ryövimät koloihinsa
lasten sänkyjen
