Sanojen lähteillä
Pöytälaatikko on luokka julkaisemattomille tarinoille, kertomuksille, yksittäisille runoille tai katkelimille, joita kirjoittaja haluaa koeponnistaa.
Työkaveri pyysi minut kävelylle, mikä oli hyvin epätyypillistä. Ajattelin asiaa liikunnalliselta kannalta. Mikä ettei! Oli maaliskuun pahin rospuuttokeli, joten puin lämpöeristeeksi mohairlangasta kudotut pitkikset ja Sokoksen alelaarista hankkimani lämpöpaidan. Päälle vedin tuulipuvun.
Mies odotti kadunkulmassa, naputteli kenkänsä kärjellä ränniä. Rännikourussa …
Lue koko tekstiHilkka oli rakastunut. Hänen silmänsä suorastaan sädehtivät. Hilkka, Liisa ja Mama Maddalena istuivat Café Laurellilla. Heillä oli kahvikupit ja perunaleivokset edessään. Hilkka puhua pulputti.
”Opettajamme Tommi on mahtava. Kehuu meitä oppilaista, miten hienosti olemme edistyneet.”
Liisaa hymyilytti. Hän ei ollut …
Lue koko tekstiEdgar Rice Burroughs, tavaan kirjan kannesta. Ihme nimi miehellä. Mutta kirjat ovat jänniä, Tarzan pärjää viidakossa rosvoille ja krokotiileille. Ei jää koskaan häviölle, ainakaan kirjan loppuun asti.
Äiti avaa oven.
– Kävisitkö kaupassa.
Äänestä kuulen, että se ei kysy vaan …
Lue koko tekstiNovelli: repliikit ja toiminta paljastavat henkilöiden suhteen
– Kerran meinasin rakastua, sanoo mies ja hörppää mukistaan kunnon siivun. Mukin kyljessä lukee ISÄN MUKI. Mukuloitten imelä lahja edelliseltä joululta.
– Meinasin kerran, mies toistaa.
Hän latoo lautaselle pinoon vaimon valmiiksi voitelemat …
Lue koko tekstiDialoginovelli
Marlena oli innoissaan. Taidekoulun harjoitustyön aihe oli kuin hänelle tehty. Opettaja oli ohjeistanut: ”Aiheena on kollaasi. Toivon, että teette siitä kolmeulotteisen. Keksikää myös tarina, joka koskettaa. Kuulemme kaikkien esitykset ensi kerralla.”
Sininen Ikean kassi oli painava. Marlenalla on runsaasti …
Lue koko tekstiIlmielävä Itävallan pedopeto seisoo edessäni mursuviikset väpättäen. Sanoista en saa selvää.
Reviiriemme väliä on puolisentoista metriä, rajalinnoituksena onneksi raskastekoinen korituoli.
Nousen seisomaan. Venytän 154 senttiini tuuman lisää. Selkänikamani naksahtavat, oikeassa lonkkaluussa muljahtaa jokin jänne tuppeensa. Noidannuoli osuu maaliinsa, …
Lue koko tekstiKasvi oli seitsemän metriä korkea, tukevarunkoinen, sen kaarna hilseili. Ei mitään tietoa siitä, mistä se oli siihen ilmestynyt. Maassa makasi yksi sen siemenistä. Se oli pienen auton kokoinen ja painoi 2400 kg. Se oli niin painava, että tuuli ei voinut …
Lue koko tekstiTempasin auton oven auki ja kiipesin auringon kuumentamalle istuimelle. Pobeda tuoksui tutulta, joltain kummalta keinoaineelta, johon sekoittui hienoinen bensan tuoksu. Tuoksu se minusta oli, ei haju. Bensan tuoksussa oli jotain kiihottavaa. Se antoi ymmärtää, että jossain oli kone, joka vei …
Lue koko tekstiMiranda oli avannut postiluukusta pudonneen vaaleansinisen kirjeen. Hän purskahti itkuun. Ne olivat ilon kyyneleitä. Miten kauan siitä olikaan, kun hän oli tuntenut itsensä vapaaksi.
Miten voin ilahtua näin mielettömästi kirjeestä, jonka tekstissä Manolis ilmoittaa jättävänsä minut, sillä en ole …
Lue koko teksti
