Maire katseli ympärilleen Galleria Paperihuoneella. ”Kaikki nämä kuolleet silmät – Alla dessa döda ögon”, hän luki näyttelyjulisteesta. Esillä oli mustavalkoisia kuvia kaksikielisestä runokirjasta. Roosa oli tullut mukaan, vaikka ei martta ollutkaan. Hän oli ystävystynyt Marlenan kanssa. Tämä oli kehottanut …
Lue koko tekstiKaupunki valui vuorten laidalta pitkin peltomaita, jotka levittäytyivät tilkkuina ja läiskinä maaseudulle, joka vuorostaan venyttäytyi maan reunoille ja horjahti siellä, viimeisillä kallioisilla töyräillä mereen. Kaupunkia ruokki suonisto, joka levisi sen harsuisten rajojen läpi, se toi asukkaita, vei asukkaita, kuljetti kotieläimiä, …
Lue koko tekstiMESINKUT LEHDEN MATKARAPORTTI
Tervehdys Mirandalta. Olen nykyään ammattitaitoinen tarjoilija vuoristohotellissa Vierwaldstetter järven rannalla. Elämä yllättää. Niin kuin edellisessä raportissani kerroin, olen täällä kesätyöntekijänä. Pestini päättyy kohta. Mutta ei siinä kaikki. Jään tänne. Se oli yllätys itsellenikin. Ystäväni, rakastettuni Leopold kosi …
Lue koko tekstiSebastian nousi raivoissaan tahritusta autosta. Hän etsi sotkijaa mutta ei ollut varma kuka monista mielenosoittajasta se oli. Hän tempaisi yhtä pidempää miestä käsivarresta. Mies kääntyi ärtyneenä, ja Sebastian näki, että tällä oli kasvonaamio. Heittäjällä ei sellaista ollut. Sebastian tähyili muita. …
Lue koko teksti– Ihanaa toit lempihajuvettäni, kiitos. Vilma ei raaskinut kertoa, että olisi saanut sitä työpaikalta henkilökuntahintaan. Tauno oli tullut väsyneen näköisenä lääkäripäiviltä.
– Tuoksut itsekin vähän hajuvedelle.
– Myyjä suihkautti sitä näytteeksi, Tauno selitti vähän turhankin nopeasti.
– Minulla on kahvi …
Lue koko teksti
Oikeamielinen opettaja 2: Suuren Merkin aika
Lähdin matkaan kauan sitten. Nyt olen hyvin väsynyt, sillä olen vanha mies eikä kulkeminen ole vähentänyt päivieni aikaa. Yhä useammat päivät ovat toistensa kaltaisia, yhä useammat kylät muistuttavat toisiaan. Tiet ja tiettömät rämeet ja …
Lue koko teksti– Voitteko huonosti?
Hän heräsi, avasi silmänsä. Hetkeen hän ei muistanut, mitä hänelle oli tapahtunut. Ei edes sitä kuka hän oli. Hän havainnoi tilannetta ihmeissään.
Toki hän tavallaan tiesi kuka oli, majailihan hän tutussa kehossaan. Sen tunsi. Mutta normaali ajatusten, …
Lissun puhelin värähti. Sisko oli lähettänyt tekstiviestin.
Lentoni Helsinkiin laskeutuu ensi lauantaina kello 15:40. En tule yksin, vaan minulla on mukana suloinen pieni valkoinen villakoira. Eihän sinulla ole mitään sitä vastaan? Perin koiran ystävältäni Tarulta. Hän ei voinut pitää Fifiä, …
Lue koko tekstiOikeamielinen opettaja I : Esipuhe
Parahin Olli (vai sanonko Olzie)
Vuonna 1999 järjestö LÄÄKÄRIT ILMAN RAJOJA sai Rauhan Nobelin. Tietänet, että olin paikalla.
Vaikka yleensä vältän seremonioita ja vieroksun ylisanaisia puheita, istuin siististi valkoliinaisten pitkien pöytien ääressä kuuntelemassa joutavanpäiväisiä jorinoita. …
Lue koko tekstiRoosa ja Mirri nojailivat tanssisalin seinään. Mirri oli ehdottanut, että he voisivat mennä lavatansseihin kesäloman kunniaksi.
– Siellä käy vain aikuisia. Päästäänkö edes sisään? Roosa oli epäröinyt.
– Tunnen ovimikon. Tule vaan, en halua mennä yksin, Mirri houkutteli.
Roosa suostui, …
Lue koko teksti