Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Olen Antu, syntynyt 1963 Porissa, mutta asunut Helsingissä ja ulkomailla neljä vuosikymmentä.
Olen FT, sukupuolentutkimuksen dosentti ja vastuullinen tutkija Helsingin yliopistossa.
Pitkän akateemisen uran luotuani olen lähtenyt kohti nuoruuden unelmaa, eli luovaa kirjoittamista. Olen opiskellut sitä ensin itse kautta elämäni lukemalla klassikoita Aino Kallaksesta Selma Lagerlöfiin ja Balzaciin sekä kirjoittelemalla niitä näitä itsekseni. Akateemisesti olen julkaissut paljon muun muassa queer-historiaan ja sukulaisuuteen liittyviä tekstejä, ja tämä työ jatkuu.
Syksystä 2022 olen ryhtynyt luovan kirjoittamisen oppiin myös tavoitteellisesti kirjailija Heidi Airaksisen vetämässä sateenkaarevan elämänkertakirjoittamisen (Helsingin Työväenopisto) sekä Timo Montolan ja Riikka Takalan Luovan kirjoittamisen (Kriittinen Korkeakoulu) ryhmissä. Molemmissa suunnitellaan myös julkaisua, joista ensimmäinen ilmestyy kesäkuussa 2023.
Haluni on kirjoittaa puolifiktiivinen kirja 1920 – 30 -lukujen protolesboista ja kansallistunteesta samaten kuin omaelämänkerrallisia puolifiktiivisiä tekstejä. Suunnitteilla on myös pienoisromaani, jossa sovellan spiraalimuistin käsitettä muistitietoon ja arkistoihin perustuvan sukutarinan taiteelliseen kertomiseen.
Akateeemisen tutkimustyöni ohessa opettelen aikuisbalettia, improa ja nykytanssia (Tamara Rasmussenin opisto, Zodiak, Arbis). Yritän kolmiuloittestaa puolifiktiivisen luovan työn autofiktioprojektiani vähän valokuvatakin valokuvaaja Marjukka Irnin vetämässä queer-valokuvaamisen ryhmässä, ja syksystä 2023 alkaen Riikka Wesamaan öljymaalauskurssilla (Helsingin Taiteilijaseura).
Kuinka voin koskettaa kun ei ole
Kiiltävä siloinen meri
Oudosti rantaan tulee eloa, pinta värjyy
Aallot murtautuvat tyhjyydestä, ärjyvät, iskevät kiviin
Pinta tyyntyy, mitään ei tapahtunut jos et heti nähnyt sitä
Mikä on maailman heti
Jossakin tapahtui jotakin, liike ilmaantui …
Lue lisää ja kommentoi
Kadehdin José Esteban Munozia (1967-2013).
Hän oli kuubalais-amerikkalainen queer-teoreetikko, joka kirjoitti siitä että valkoisten queerien kritiikki ettei se tästä paremmaksi muutu on loukkaavaa ei-valkoisille, että voi kuvitella queereja tulevaisuuksia joissa joku on paremmin.
Että queer kieltäytyy tässä ja nyt -olemisesta, …
Lue lisää ja kommentoi
Pupujoukot!
Ikäluokkani, me 1960-luvun alussa syntyneet, piti itsestään selvänä sitä, että kaikissa perheissä oli paljon lapsia, kaikilla lapsilla oli paljon sisaruksia, serkkuja riitti, samoin tätejä, enoja ja setiä.
Asvalttipihoilla lapsijoukot kasvattivat toisiaan, kotona aikuiset olivat etäisiä, monilla äidit vielä kotona, …
Lue lisää ja kommentoi
Hämähäkkisoppa tehtiin näin.
Ikkunalautojen alta kerää suurimmat ja karvaisimmat pitkäjalkaiset otukset. Hämmennä jossakin pihaleikkien vanhassa kattilassa. Syötä pienemmillesi.
Asvalttipihalla veitsienteroittaja ja kattiloiden paikkaaja huutelevat asiakkaita. Naiset tuovat heille tavaraa. Joku laukkuryssän näköinenkin.
Pikkupojat ja isommatkin miehet käyvät laulamassa. Heille lentää …
Lue lisää ja kommentoi
Olen ihmeellinen pöllö
olen helmiäispöllö
Olen helmoissasi kytevä
Ehkä kävelet nurkan takaa samaa katua
näin lähes tukan heilahtavan
näitkö
myrskytuulesta värjöttyneen
aavistus että vesi nousee, että se nousee sinullekin
Rakkauteni ei saapunut sinulle
et tiennyt miten halusin sinua …
Lue lisää ja kommentoi
Koen rakastumisen tunteita johonkin joka on, ja ei ole.
Miksi pelkäisin rakastua – tai enkö ole rakastunut
– kun joku lainehtii minusta huolimatta, mutta jossa voin olla, johon vaikutan.
Rakastumiselle antautuminen kun kohdetta ei ole.
Kun olen rakastettu, kun vaivun …
Lue lisää ja kommentoi
Pauhaavat liiankin kanssa voittamattomuuden ja innostuneiden ideoiden virsiä, vitsejäkin, välillä vetäytyvät mykkyteen.
Jumalien pillirivistö. Saan voimaa vikkelästä narsismista, joka myös pettää ja häpäisee. 
Usein äänessä ovat yhtä aikaa tai pelkästään mekkaloivat demonit, joiden huudon sanoma on tämä: et ole mitään, …
Lue lisää ja kommentoi
Äidin paikat repesivät. Olin niin iso vauva. ”Ei sinun enää pidä ajatella, että se oli sinun syysi”, sanoo täti. Olin 37-vuotias.
Äidin synnytyselimet tulehtuivat pahasti. Karmea diktaattorigynekologi hoiti väärin. Reuma puhkesi. Se oli minun syytäni.
***
Äiti kärsi koko elämäni,
Lue lisää ja kommentoi
Miksi haluan kertoa tarinoita
ni.
Olen ollut mukana historiallisena henkilönä yhdessä ja toisessa.
Useat identiteettini ovat kadonneet tavalla tai toisella kulttuurin muuttuessa.
Haluaisin liikkua kohti sellaista itseyttä joka osaisi kertoa näistä prosesseista ja käänteistä joka tapauksessa jotakin, koska asioilla on …
Lue lisää ja kommentoi
Minä. Kaipaava, kieroutumaton minä. 
Rangaistusta pelkäämättä haluava minä.
Melkoinen minuus.
Heräilevä toive, kuohkeita kermakakkuja.
Olan takaa ei näy.
Itse. Ys. Pursuava.
Hiljainen sumu ei ole kylmää, mutta sitä ei saa karistettua.
Osunko jos kurotan?
Käännynkö tuonne?
Elämä kuluu täydellisesti, aikaa …
Lue lisää ja kommentoi
Ensimmäinen queer-kulkueeni oli Dyke-marssi Lontoossa.
1986.
Lesbo oli poliittinen, seksipositiivinen antiperhekategoria.
Vain tyttölapset oli sallittu, mutta kun breederiys oli pannassa niin eipä niitäkään näkynyt.
Rebel Dyke -anarkistikaverini raahasi minut marssille, oltiin niin nahkavetimissä kuin jaksettiin kantaa, hän tahtoi kulkueen kärkeen, …
Lue lisää ja kommentoi
Kolmesta kohtaa leikkaushaavat särkevät kuin joku nipistelisi pyykkipoikia pernaan, haiman höttöisyyteen ja johonkin poistettuun elimeen, olisiko se nyt vaikka munanjohdin joka ahdistuu kuin piru itse vaikkei sitä ole.
Sisäpuoliset pyykkipojat heiluvat kun päässä heiluu kuin joku heiluttaisi suoraa linjaa aivojen …
Lue lisää ja kommentoi
Lue lisää ja kommentoi
Hulluus joka vie ihmistä kertakaikkisesti yhteen suuntaan, kuin laput silmillä juokseva vauhkoontunut hevonen joka ei näe sivuilleen. Kunkin oma ominainen hulluus arvotetaan vallitsevassa kulttuurissa, kuten Balzac näytti, ja Huysmans totesi: olipa se hupsu isänrakkaus, ahneus tai perikatoon vievä seksuaalinen himo …
Lue lisää ja kommentoi
Munakoison kuvottavuus valahdutti Filipan olemuken
Jykevä pelästys kylmensi pohkeideni lihakset
Mielialojen tantereille joutuu hiventäkään arvaamatta
Kuin meren seitsemäs aalto
Ärjyntää munakoisolle
Ärjy munakoiso
Jyrisee tunteissani
Mieletön tunne kasvoilla, lähes muuta kuin ihmisyys
Munakoiso! Kuvottava munakoiso!
Tumma vuo pyyhki Filipan pehmeistä …
Lue lisää ja kommentoi
Lopetimme syömisen
Aamupalalla joku rouskutti suoraan korvallisesta posliinivadista ohuen ohuita nauriinviipaleita
Toinen päätti toisin
Kahvia
Loputtomiin kahvia
Mikäli aamulla nousee ennen kuin edes pirulla on kenkiä jalassa, niin varhain, varhain
Kuva: Maria
Kiitos: V
Lue lisää ja kommentoi
Serkkuni on huomiotaherättävän tyylikäs ja uljas, hienosävyinen ja sävyisä nainen.
Tulimme kevätkävelyllä Ruttopuiston kulmalla sijaitsevaan maineikkaaseen Forsblomin galleriaan.
Esillä oli valtaisia maalauksia, joissa taiteilija kohdensi katseen kudottujen villapaitojen silmukoihin.
Seuraavassa hetkessä …
Lue lisää ja kommentoi
Lyseon piha oli autio.
Apsu myöhästyi pahasti 8. luokan ensimmäiseltä uskonnontunnilta. Opettaja Airaksinen kohotti kulmakarvojaan ja nyppi Jokapoika-paitansa rinnuksella riippuvaa suurta turmaliinikorua – Apsun teki mieli syödä tuo makean herkullisen näköinen kapistus, kuin pehmeä leivos, mutta lopulta opettajan sanat saivat …
Lue lisää ja kommentoi
Olen käynyt jossakin, siirryin jonnekin, jossa itse en ole elänyt.
Katson valokuvassa ammoin kuolleen kasvoja, keskellä elämää hehkuvia, hieman surumielisiä kasvoja.
Tunne muuttuu koskettavaksi, tulee tutuksi.
Tämän ihmisen tunne.
Tämä ihmisen tunne.
En voi vain kuvitella. Ei voi vain kuvitella.…
Lue lisää ja kommentoi
Luovuus joka kaipaa jonnekin, odottaa että kaunein elämässä alkaa
Jossakin on etäinen kaunis josta etäisen aavistus pitää loitolla
Iskut, iskut, iskut
Haivuin kun odotin tietäväni tarpeeksi
Haivuin kun kohtasin historiallisia taivaita
Haivuin niiden painon alle
Yritin ja haivuin
Kadotin ja …
Lue lisää ja kommentoi