Tekijä: Antu Sorainen

Olen Antu, syntynyt 1963 Porissa, mutta asunut Helsingissä ja ulkomailla neljä vuosikymmentä. Olen FT,  sukupuolentutkimuksen dosentti ja vastuullinen tutkija Helsingin yliopistossa. Pitkän akateemisen uran luotuani olen lähtenyt kohti nuoruuden unelmaa, eli luovaa kirjoittamista. Olen opiskellut sitä ensin itse kautta elämäni lukemalla klassikoita Aino Kallaksesta Selma Lagerlöfiin ja Balzaciin sekä kirjoittelemalla niitä näitä itsekseni. Akateemisesti olen julkaissut paljon muun muassa queer-historiaan ja sukulaisuuteen liittyviä tekstejä, ja tämä työ jatkuu. Syksystä 2022 olen ryhtynyt luovan kirjoittamisen oppiin myös tavoitteellisesti kirjailija Heidi Airaksisen vetämässä sateenkaarevan elämänkertakirjoittamisen (Helsingin Työväenopisto) sekä Timo Montolan ja Riikka Takalan Luovan kirjoittamisen (Kriittinen Korkeakoulu) ryhmissä. Molemmissa suunnitellaan myös julkaisua, joista ensimmäinen ilmestyy kesäkuussa 2023. Haluni on kirjoittaa puolifiktiivinen kirja 1920 – 30 -lukujen protolesboista ja kansallistunteesta samaten kuin omaelämänkerrallisia puolifiktiivisiä tekstejä. Suunnitteilla on myös pienoisromaani, jossa sovellan spiraalimuistin käsitettä muistitietoon ja arkistoihin perustuvan sukutarinan taiteelliseen kertomiseen. Akateeemisen tutkimustyöni ohessa opettelen aikuisbalettia, improa ja nykytanssia (Tamara Rasmussenin opisto, Zodiak, Arbis). Yritän kolmiuloittestaa puolifiktiivisen luovan työn autofiktioprojektiani vähän valokuvatakin valokuvaaja Marjukka Irnin vetämässä queer-valokuvaamisen ryhmässä, ja syksystä 2023 alkaen Riikka Wesamaan öljymaalauskurssilla (Helsingin Taiteilijaseura).
Runot

Kavahdus

 Kurkussa tuntui aivan kuin jotakin tukkeutuisi

Moneen kuukauteen ei hengitetty

Ei hengitetty

Vyöry toisensa perään

Henki salpautui yhä ylemmä

Salvat levisivät muuanne

Kylkiluiden alla vain kova tunne

Helpotuksen huokaus

Kuinka todellinen asia‹

Pehmeys, vapaa ilma, katseen kääntö

Uusi vyöry, uusi

Lue koko teksti
Info

Painautumisen himo

Jaloillaan seisoja

Luontainen epäasia

 

Enin aika kuluu muissa asennoissa

 

Juurtumiseen kiemurrutaan

Hedelmöimisen filosofia on vielä tunneillaan

 

Latvuksissa ei soi

 

Humisevuus

 

Kantapäissä ei ole pikku siipiä

Kulta väikkyy sisälampien pinnoilla

 

Pikemmin kiitorata

 

Koko olentoko

 

 …

Lue koko teksti
Runot

Kissani Mau 

“Mitä Kissa sietää, mitä Kissa tietää?”, kyselin Maulta eräänä iltapäivänä.

Kissani Mau arvioi näin:

“Talvella pimeän pakkasilla söin vain ja köllöttelin vatsasi päällä, nyt olen sympaattinen riukuliini kun roikun paljaissa pajupuissa ja säntäilen pitkin pihaa. Saisinko enemmän ruokaa?”

“Kas tässä …

Lue koko teksti
Pöytälaatikko Runot

1984 (Amsterdam)

Siberië. Onze kraakhuis.

Vallattu talomme, queer-kommuuni josta sähköt oli katkaistu. Komea panoraamanäkymä parvekkeeltani Amsterdamin sataman ylle.

Mummun tekemät villasukat olivat taas nukkuessa jäätyneet, samoin saippualla pystyyn nostettu pörrötukkani. Tyynyliina nousi pään mukana. Vaikka hallussani oli kokonainen kerrostalon kerros, ylös kannatti …

Lue koko teksti
Social Share Buttons and Icons powered by Ultimatelysocial
error: Sisältö on kopiosuojattu