Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Itäiseltä taivaanrannalta hiipi hailakka valo ja tähdet alkoivat liueta eetteriin. Auringonnousua edeltävä tyven hetki tuntui siltä kuin maailma olisi pidätellyt hengitystään. Hiljaisuus oli painavaa, sellaista kuin meren tai joen pohjassa. Tukahduttavaa ja korviin käyvää.
Tuntien ajan Nicolau oli pyörinyt unta …
Lue lisää ja kommentoi
Aluksi tuntui hyvältä, sellaiselta kevyeltä hälläväliltä. Kuin kehossa kaikki painava, lihakset ja luut, olisivat haihtuneet ja jäljelle olisi jäänyt vain ohuen ohut iho. Se piteli häntä koossa, ilman sitä hänen osasensa olisivat lentäneet taivaalle.
Hän kallisti päätään taaksepäin. Tähdet sujahtelivat …
Lue lisää ja kommentoi
Se alkaa surinasta, jonka lähdettä hän ei voi vielä paikantaa. Hän hakee katseellaan tyynen järven pintaa ja tutkii, näkisikö hän parven hämärtyvää taivasta vasten.
Mehiläinen se ei ole, eikä hän usko, että se olisi mikään muukaan pistiäinen, koska ne ovat …
Lue lisää ja kommentoi