Tarinavirta

Mirri ja Lumikukka olivat kahdestaan kotosalla. Oli lauantai ja Mirrillä vapaapäivä. Tommi oli lähtenyt ulos.

– Huhuu, Tommi oletko kotona? Minä täällä Jolanda, joku huuteli postiluukusta. Mirri meni katsomaan.

– Kuka sinä olet? vieras nuori nainen kurkisti oven raosta.

– Kuka sinä olet? Mirri kysyi.

– Olen Tommin tyttöystävä ja halusin yllättää. Oletko siivooja tai jotain?

– En todellakaan, Mirri harmistui.

– Saanko tulla sisään? Missä Tommi on? Olemme seurustelleet Raumalla koko kevään. Olen hänen suosikkinäyttelijänsä. Tommi kertoi käyvänsä täällä Hämeenlinnassa entisessä asunnossa hakemassa pikaisesti tavaroitaan. Hän on luvannut muuttaa asumaan kanssani.

– Kuulehan nyt neiti suosikki. Tommi sattuu olemaan minun poikaystäväni ja meillä on yhteinen lapsi.

– Siitä hän ei ole kertonut mitään. Minä häivyn, tyttö hermostui ja paiskasi oven kiinni raivoissaan.

Mirri jäi katsomaan hänen peräänsä. Jotain tällaista hän oli uumoillut, vaikka ei halunnut tunnustaa edes itselleen, että oli jäänyt toiseksi.

Tommi palasi illalla muina miehinä. Hän toi pussillisen munkkeja ja suukotti Lumikukkaa.

– Mitä iskän pikkukulta.

– Minä sinulle kullat näytän, Mirri sanoi vihaisena. – Mikä juttu sinulla on raumalaisen näyttelijänplantun kanssa?

Tommi nolostui. Mistä Mirri tiesi hänen suhteestaan Jolandaan?

– Yksi tuttu vaan. Tiedäthän sinä, että näyttelijät juoksevat perässäni.

– Niinpä, ihan Hämeenlinnaan asti. Lähde ihmeessä hänen peräänsä. Tyttöparka näytti olevan korviaan myöten rakastunut. Minä olen saanut tarpeekseni. Saat luvan maksaa meille elatusapua, mutta sinua en enää halua nähdä.

Mirri heitti Tommin repun eteiseen ja sulkeutui Lumin kanssa makuuhuoneeseen. Tommi katsoi viisaimmaksi perääntyä. Oikeastaan se oli helpotus. Hänen elämänsä oli nyt Raumalla ja Jolanda kävi kuumana. Hän oli pelännyt kertoa asiasta Mirrille.

Välimatka tekee meille hyvää, hän lohduttautui.

 

– Jemila, se mies on hulttio. Uskoin häneen ja näin kävi.

Mirri itki Jemilan keittiön pöydän ääressä. Tämä tarjoili hänelle vahvaa teetä. Peter leikki olohuoneessa Lumikukan kanssa. Sieltä kuului riemunkiljahduksia.

– Meitä on nyt kaksi exää. Veikkaan että tämä Jolanda on seuraava, Jemila sanoi.

Mirri hymyili kyynelten läpi.

– Taidat olla oikeassa. Tommi on ikuinen pikkupoika, joka kaipaa ihailua. Kuinkahan kauan tämä uusi tyttö jaksaa?

– Tasan tarkkaan niin kauan, kun heillä menee hyvin. Haluaisin olla kärpäsenä katossa, kun Tommi löytää taas uuden rakkaan.

– Jolanda varmaan pistää häntä paistihaarukalla munaskuille.

Mirri näki silmiensä edessä miehen kiemurtelevan lattialla ja tytön nauravan hekumallisesti.

 

Intohimorikos. Eturivin ohjaaja kuollut. Uhri löydettiin puukotettuna Hämeenlinnan Uudesta Kesäteatterista. Onko tyttöystävä syyllinen?

Iltapäivälehtien lööpit kirkuivat. Mirri kauhistui. Hän tunnisti Tommin epäselvistä kuvista. Sydän läpätti, kun poliisit ottivat yhteyttä.

– Tämä Tommi oli poikaystäväsi ja lapsesi isä. Tiedätkö, mitä tapahtui? Sinähän esiinnyit eilisessä näytöksessä, poliisit kysyivät.

Mirriä huimasi.

– Kyllä, olin ehtinyt antaa Tommille vapaalipun ennen kuin heitin hänet ulos. En nähnyt häntä esityksen jälkeen.

– Tämä tapahtui väliajalla. Mies oli tuupertunut pöytään ja tarjoilijat kävivät herättelemässä, kun toinen näytös alkoi. Kävitkö tauolla terassilla?

– Kävin pikaisesti. Hain pullollisen Jaffaa ja palasin näyttämön taakse.

– Sinulla oli tilaisuus ja motiivi. Tommilla taisi olla uusi suhde Raumalla.

– Mistä te sen tiedätte?

– Meillä on tietolähteemme. Pidätämme sinut kuulustelua varten.

– Tyttäreni Lumikukka on naapurissa hoidossa. Voinko ottaa hänet mukaan?

– Soita naapuriin. Pääset kyllä yöksi kotiin.

Mirri ei tiennyt mitä ajatella. Kaikkien koettelemusten jälkeen hän oli syytettynä taposta. Päässä pyöri. Jolanda? Oliko tyttö vielä kaupungissa?

Hän kertoi epäilyistään. Poliisit ottivat hänen sanansa vakavasti. Kävi kuitenkin ilmi, että Jolanda oli lähtenyt aamujunalla takaisin Raumalle.

Mirri oli pulassa. Yllättäen Rane tuli puolustamaan häntä.

– Seurasin Mirriä väliajalla ja voin vannoa, että näin kun hän haki tiskiltä pullon keltaista Jaffaa ja palasi saman tien näyttämölle, Rane kertoi kuulustelussa.

– Voiko joku vahvistaa kertomuksesi?

– Yksi näyttelijöistä, Tuomas oli kanssani. Kysykää häneltä.

– Joo, Rane ja minä ollaan Lumikukan kummeja. Mirri on ystävämme. Rane taitaa olla vähän pihkassa häneen. Minäkin näin, että Mirri poikkesi vain hakemaan juotavaa, Tuomas kertoi.

– Oliko Tommilla vihamiehiä?

– Tommi oli hurmuri. Voin kuvitella, että täällä Hämeenlinnassa on enemmänkin hylättyjä tyttöystäviä, Rane arveli. – Afrikkalainen Jemila on yksi heistä. Hänellä ja Tommilla on yhteinen poika Peter.

Jemila kutsuttiin kuulusteluun. Hän vakuutti, että olisi puukottanut mielellään Tommin jo vuosia sitten, jos olisi väkivaltainen. Hän oli hoitanut tapahtuman aikana Lumikukkaa ja Peteriä.

Poliisi päästi hänet välittömästi takaisin kotiin.

Puukko löytyi läheisestä metsiköstä. Sen alkuperä ei selvinnyt, eikä siitä löytynyt sormenjälkiä. Poliisit olivat ymmällään. Puukotus oli tapahtunut keskellä väentungosta. He hämmästelivät, kuinka kukaan ei ollut huomannut mitään. Tarjoilijat olivat nähneet miehen nuokkuvan pöydässä, mutta se ei ollut mitenkään epätavallinen näky kesäloma-aikana.

Mirri tärisi vielä kotiin päästyäänkin. Lumikukka tuhisi hänen vieressään. Miten elämä voi koetella näin? Ei hän Tommia surrut. Tämä oli saanut sen, mitä oli ansainnut. Lumikukka ei tulisi koskaan tuntemaan isäänsä. Mutta kuka hänet surmasi? Oliko Tommin menneisyydessä lisää Jolandoja?

Mirri päätti kysellä vaivihkaa Miniteatterin aikaisilta tutuiltaan. Hän hämmästyi, miten moni näyttelijä oli ollut ihastunut Tommiin. Löytyi Tupu ja Malla ja Pirjo ja Jane. Kun hän kyseli lisää, puskaradio kertoi Tellestä, Raijasta ja Anitasta. Mirri ei paljastanut tietojaan poliisille. Ei ollut hänen asiansa syyttää ketään, vaikka mieli teki.

– Miten ihmeessä olin niin lapsellinen, että uskoin mieheen, jonka taustasta en tiennyt mitään, Mirri parahti.

Jemila kuunteli vaiti. Hän tiesi, että surua hoidettiin puhumalla.

– En olisi ikinä voinut vahingoittaa lapseni isää, Mirri nyyhki.

– Et tietenkään. Joku muu se oli. Minä epäilen edelleen tätä Jolandaa. Hän liukeni turhan nopeasti matkoihinsa. Voisiko hänellä olla apuri?

– Kiinnostava ajatus. Niin ja missä hän vietti yönsä?

Poliisit soittivat Jolandalle. Tyttö kuulosti murheen murtamalta, mutta hänen äänessään oli vaikeasti tulkittava sävy.

– Veljeni Jore asuu Janakkalassa. Hän kävi noutamassa minut autolla luokseen yöksi. Aamulla hän saattoi junalle. En käynyt lähelläkään kesäteatteria, hän selitti itsevarmasti.

– Anna veljesi yhteystiedot. Hän saa varmistaa kertomuksesi.

Jore saapui poliisiasemalle hartiat kyyryssä. Hän vaikutti vihamieliseltä.

– Sisko on kokenut kovia. Kukaan mies ei saa loukata häntä, jos minä voin vaikuttaa asiaan. Jolanda kertoi, että tämä Tommi oli valehdellut hänelle. Vanhemmat olivat jo innoissaan. He odottivat kihlausta ja häitä. He pettyivät kuullessaan, ettei mieheen voinut luottaa. Jolanda oli illalla poissa tolaltaan ja kuulin, kun hän parkui puhelimessa.

– Missä olit kesäteatterinäytöksen aikana?

– Kotona ja yksin, Jore sanoi nopeasti.

Hän ei suostunut sanomaan muuta. Ei, hän ei tiennyt tapauksesta mitään. Ei, hän ei tuntenut Tommia ja kuuli sisarensa suhteesta vasta eilen.

Poliisit päästivät hänet menemään, vaikka uumoilivatkin, että mies tiesi enemmän kuin kertoi. Jore oli tumma hipiältään samoin kuin sisarensa.

– Romaaniverta, toinen poliiseista arveli. – He ovat äkkipikaisia. Laitetaan poika tarkkailuun.

Aika kului eikä juttu selvinnyt. Mirri ja Lumikukka sekä Jemila ja Peter osallistuivat pieniin hautajaisiin. Tommin vanhemmat ja pari sukulaista olivat paikalla. Tyttöystäviä ei näkynyt. Tommin äiti tuli halaamaan Mirriä.

– Pidä yhteyttä. Jatkamme matkaa Lappiin heti tilaisuuden jälkeen. Vaikka asumme kaukana, toivoisimme näkevämme Lumikukan kasvavan. Tulkaa käymään joskus.

Mirri ei tiennyt mitä sanoa. Hän oli tavannut Tommin vanhemmat vain kerran aikaisemmin. Nämä olivat silloin menossa Kanarialle viettämään pitkää talvilomaa. Tommi oli vienyt heidät lentokentälle. Mirri oli ollut viimeisillään raskaana, eikä innostunut kestitsemään vieraita. Hän oli tyytynyt tarjoamaan kahvia ja kaupasta raakapakasteena ostamiaan viinereitä. Tommin äiti oli kehunut, miten hyvän tyttöystävän hänen poikansa oli saanut, kun tämä jaksoi leipoakin. Mirriä oli hävettänyt, mutta hän oli ottanut vaitonaisena kiitokset vastaan.

Muistotilaisuutta Mirri ei jaksanut järjestää. Jemila otti häntä kädestä.

– Tällaisena päivänä ei pidä olla yksin. Tule meille. Sytytetään kynttilä Tommin muistoksi. Ei hän ollut paha. Hän halusi elää täysillä, mutta näin vain kävi. Osaatko yhtään kuvitella, kuka vihasi häntä näin paljon?

Mirri pudisti päätään. Hän oli hämmentynyt kaikesta tapahtuneesta. Puukotus, hautajaiset, tieto lukuisista tyttöystävistä, oma sinisilmäisyys. Siinä oli enemmän kuin hän pystyi käsittelemään.

– Kuule Jemila. Voisiko Lumi olla sinun luonasi yötä? En imetä enää ja tyttö saa syödä tavallista ruokaa. Haluaisin vain nukkua. Olen niin väsynyt tähän kaikkeen.

– Totta kai Lumikukka saa nukkua täällä. Lepää aamulla pitkään. Tuon tytön päivällä. Uni tekee sinulle hyvää.

Mirri laahusti kotiin. Pölyhiukkaset tanssivat ilta-auringon valossa. Lumin leluja oli joka puolella pientä asuntoa. Mirri heittäytyi sängylle vaatteet päällä ja veti peiton silmilleen. Hän vaipui kuolemanraskaaseen uneen. Tommin ja Jolandan silmät vilkkuivat ilkkuen. Tyhmä tyttö, uskoit rakkauteen. Se on vanhanaikaista. Vapaat suhteet ovat ajan sana.

Ovikellon rimputus herätti hänet painajaisesta.

– Rane täällä, avaa ovi.

Mirri kompuroi tokkuraisena eteiseen.

– Moi, halusin tulla varmistamaan, että pärjäät. Sinulla on ollut raskas päivä.

Ranella oli mukanaan kylmälaukku. Sieltä löytyi valkoviinipullo ja lohileipiä.

– Suruun kannatta syödä. Laitoin ruispalojen päälle kantarellituorejuustoa, kylmäsavulohta ja tuoretta tilliä. Maista. Nämä ovat tosi hyviä.

Mirri olisi halunnut ryömiä takaisin peiton alle. Ranen huolehtiminen tuntui kuitenkin hyvältä. Hän haki keittiön kaapista maitolasit. Rane kaatoi molemmille piripintaiset maljat.

– Suruun kannattaa myös juoda. Mutta vain lääkkeeksi.

– Voi Rane. Miten jaksat huolehtia minusta? Tunnen itseni aivan surkeaksi, Mirri sanoi.

Rane kietoi kätensä hänen ympärilleen.

– Mirri kulta. Pidän sinusta. Toivon, että sinäkin pidät minusta, vaikka olenkin vain tällainen soittajapoika. Tommi oli hyvä kaveri, mutta ei hänestä isäksi olisi koskaan ollut. En silti olisi toivonut näin kurjaa kohtaloa. Yritämme Tuomaksen kanssa selvittää, kuka on puukotuksen takana. Onko sinulla mitään salaista tietoa?

– Ei todellakaan. Tuntuu, että en tiennyt Tommin elämästä yhtään mitään. Tämä Jolandakin tuli ihan puun takaa.

– Mietittiin Tumpin kanssa, että tytön taustoja kannattaa tutkia. Tunnetko tämän veljen Joren?

– En todellakaan. Enkä halua. Toivon, että voin elää Lumin kanssa rauhassa. Tommi on kuollut enkä halua, että kukaan uhkaa meitä. Antakaa olla, se on poliisien asia.

Rane katsoi Mirriä mietteliäästi. Tämä oli tietenkin oikeassa. Asioiden penkominen voisi olla vaarallista. Toisaalta pieni salapoliisinkipinä kutkutti.

– Otathan vielä lisää valkkaria? Saat nukuttua paremmin.

– Keitä mieluummin kupillinen vahvaa teetä. En ole juonut Lumin syntymän jälkeen alkoholia ja tämä menee päähän. Lopetin imettämisen vasta hiljan.

Rane laittoi vedenkeittimen päälle. Keittiössä oli kodikasta. Mirrillä oli hyvä värisilmä. Hän oli ommellut värikkäät verhot ja pöydän päällä oli Marimekon vahakangas.

– Löysin Fidasta. Se oli vähän kulahtanut, mutta sopi sisustukseen. Sain halvalla, Mirri kertoi.

– Haluatko että lähden? Rane kysyi, kun Mirri oli juonut mukillisen teetä, johon hän oli sekoittanut ison lusikallisen hunajaa.

– Joo, olen ihan poikki. Mutta jos haluat nukkua vieressäni, se sopii. Olen niin yksin.

Rane pujahti peiton alle Mirrin viereen. Miten hyvältä tytön lämpö tuntuikaan.

Mirri nukahti heti. Rane katseli hänen tummia kiharoitaan ja posken pehmeää nukkaa. Hänen mielikuvituksensa kiiti. Mirri ja hän, Lumikukka ja ehkä vielä pikku-Rane. Mahtava perhe, jossa kaikki laulaisivat ja soittaisivat.

Nuoret heräsivät ovikellon pirahdukseen. He olivat nukkuneet puoleen päivään asti. Rane veti nopeasti farkut jalkaan ja herätti Mirrin. Tämä nousi kalpeana. Päätä särki ja hän ei hetkeen muistanut, mitä oli tapahtunut. Oliko hän ollut Ranen kanssa? Ei voinut olla totta. Kyllä hän miehestä piti, mutta kipinä puuttui.

– Hohoi, Jemila huuteli eteisestä. – Tultiin Lumin ja Peterin kassa. Olethan jo hereillä?

Rane tervehti nopeasti.

– Kävin moikkaamassa Mirriä. Minun pitää nyt kiitää, hän sanoi ja kopisteli saman tien rappukäytävässä. Jemila katsoi oudosti Mirriä.

– Saitko heti lohduttajan? hän kysyi.

– Rane on Lumin kummi ja hyvä ystävä. Hän toi minulle vähän evästä, Mirri sanoi.

Häntä harmitti, että piti tehdä tiliä tekemisistään. Olo oli syyllinen, vaikka mitään ei ollut tapahtunut. Siis toivottavasti ei ollut tapahtunut.

– Lumikukka nukkui hyvin Peterin vieressä. Nyt hänelle tuli äitiä ikävä, Jemila sanoi. – Jätän teidät kahden, mutta voit tulla koska tahansa meille.

– Kiitos Jemila. Olet ystävä. Hei Peter, nähdään.