Kesä jatkui kuulaana. Tuntui, että koulu alkoi turhan varhain. Noralla oli herätessään ennakkoaavistus, että tänään tapahtuisi jotain ennalta odottamatonta. Pieni lintu oli lentänyt ikkunaan ja makasi nyt pökertyneenä kukkapenkissä.
Nora pukeutui ensimmäisen koulupäivän kunniaksi värikkääseen kesämekkoon. Hän katsoi auringonpaisteessa kimaltelevaa kihlasormusta. Tämä onni ei voi olla kestävää, hän huomasi ajattelevansa. Kolea tuulenvire sai värisemään, kun hän avasi ikkunan.
Kesä oli ollut ihmeellinen. Hän oli tuntenut olonsa kotoisaksi Aimon rinnalla. Molemmat olivat antaneet tilaa toisilleen. Yhteiset hetket olivat olleet juhlaa. Aimo hemmotteli herkkuruuilla ja tarjoili niiden kanssa laatuviinejä.
Nyt pitää taas tottua kouluruokaan, Nora ajatteli. Mutta onhan meillä viikonloput.
Hän hyräili valmistautuessaan lähtemään. Aimo oli mennyt edeltä.
Opettajat olivat koolla, kun Nora saapui opettajahuoneeseen. Lissu oli keittänyt pannullisen vahvaa kahvia. Pullaakin oli tarjolla. Kaikki juttelivat kilvan kesälomamatkoistaan.
Lissu sai muut hämmästymään kertomalla, että oli viettänyt kokonaista kaksi viikkoa Kreikassa. Hänen poskensa punoittivat epäilyttävästi. Oliko hän nauttinut jotain muutakin kuin kahvia?
– Kollegat, en ole ennen uskaltautunut yksin matkaan, mutta nyt rohkaisin mieleni. Vietin uskomattoman upean loman Korfulla. Asuin pikkukylässä saaren pohjoisrannalla. Odotan jo seuraavaa lomaa. Sydämeni jäi sinne. Toin tuliaisia. Ihastuin retsinaan. Nimikoin kaikille oman pikkupullon tätä nektaria. Nauttikaa se vasta kotona.
Opettajatoverit olivat hämillään. Ei heillä ollut tapana tuoda henkilökohtaisia tuliaisia. No, Lissulta voi odottaa tällaista tempausta.
– Viidenkympin villitys, rehtori nauroi. Hän oli jäänyt Noran kanssa istumaan muiden lähdettyä. Nora oli luvannut tiskata kahvikupit.
– Maistaisimmeko tätä jumalten juomaa? Aimo kysyi ja korkkasi oman pullonsa. – Minulla on ollut pientä vatsakatarria. Tämä voisi toimia lääkkeenä.
– Tiedätkö, minä en voi juoda omaani. Minulla on liima-allergia ja retsinassa on hartsia. Saan siitä näppylöitä ja sitä sinä et halua nähdä, Nora nauroi.
– Minä en näppylöitä pelkää. Sallitko että juon sinunkin pullollisesi? Olen tänään näin lukukauden alkamisen kunniaksi vähän riehakkaalla tuulella, Aimo sanoi.
Ne jäivät hänen viimeisiksi sanoikseen. Mies muuttui siniseksi kasvoiltaan ja kaatui lattialle.
Nora kirkaisi ja ravisteli miestä.
– Sydänkohtaus, ambulanssimiehet totesivat. He yrittivät elvytystä, mutta mitään ei ollut tehtävissä. Nora piteli Aimoa kädestä ja itki.
Poliisit halusivat kuulustella häntä vielä samana iltana.
Nora kertoi, mitä muisti kahvihetkestä, tuoreista pullista, retsinasta.
– Käydään koululla, poliisit sanoivat.
Nora huomasi, että toiselta labyrinttia vartioivalta Minecraft-hahmolta oli lyöty pää poikki. Se lojui maassa surullisen näköisenä.
Nora avasi opettajahuoneen oven. Kahvikupit olivat tiskialtaassa saippuaveden peitossa. Hän ei muistanut, oliko laittanut ne itse likoon vai oliko joku käynyt opettajahuoneessa hänen poissa ollessaan. Aimon retsinapullo oli pöydällä, mutta hänen nimikkopullonsa oli poissa.
– Outoa, olen varma, että se jäi pöydälle. Ehkä se putosi lattialle, kun Aimo kaatui, Nora ihmetteli.
Pulloa ei löytynyt. Ruumiinavauksessa paljastui, että kuolinsyy oli myrkkykeison juurakosta uutettu myrkky. Mistä se oli peräisin, siitä ei ollut aluksi tietoa. Aimon pullo tutkittiin, mutta siinä ei ollut mitään epäilyttävää. Sen sijaan kahvipannusta löytyi pieni määrä uutetta. Se oli outoa, sillä kaikki olivat juoneet kahvia. Miksi vain Aimo menehtyi? Epäiltiin, että Aimon vatsavaivat yhdessä kasvimyrkyn kanssa olivat kuolinsyy.
– Oliko hän masentunut? Olisiko hän voinut ottaa myrkkyä itse? poliisit kyselivät. – Oliko hänellä vihamiehiä?
Nora pudisti päätään kaikkiin kysymyksiin. Ei, Aimo oli ollut täynnä elämäniloa. Vihamiehistäkään ei ollut tietoa.
Opettajia kuulusteltiin. Kaikki olivat hämmästyneitä ja peloissaan. Outoa oli, että vain Aimo oli kuollut. Muilla ei ollut edes oireita. Vaaniko koulussa murhaaja?
Lissu oli kalpea ja hänen kätensä tärisivät. Noraa jäi vaivaamaan hänen ahdistuksensa. Oliko se järkytystä vai jotain muuta?
Kimmolla oli paha krapula.
Tapaus jäi selvittämättä. Poliiseilla ei ollut todisteita ketään vastaan.
Mama Maddalena luki tapauksesta paikallislehdestä. Hänen vihreät silmänsä välähtivät, kun hän luki tapahtumien kulusta. Ei, Aimo ei taatusti tehnyt itsemurhaa. Päin vastoin. Hän oli aloittanut uuden elämän Noran kanssa.
Entä Nora? Nuori ja rakastunut. Vai oliko se vain teeskentelyä? Aimo oli tehnyt testamentin ja jättänyt koko omaisuutensa kihlatulleen. Oliko se murhan syy?
Käsityönopettaja Lissu oli valittu Aimon jälkeen rehtoriksi. Oliko hän niin kunnianhimoinen, että raivasi Aimon tieltään? Sitä oli vaikea kuvitella.
Mama mietti. Jokin kuviossa ei ollut kohdallaan. Lehtijutussa kerrottiin retsinapulloista. Miksi ne oli nimikoitu? Kaikkihan olivat samanlaisia. Entä jos myrkky olikin kadonneessa pullossa?
Hetkinen, hän oivalsi, että se oli Noran pullo.
– Nora, Mama täällä. Minua jäi askarruttamaan se kadonnut retsinapullo. Sehän oli sinun?
– Kyllä, mutta minä en juonut sitä. Aimo joi.
Mama värähti. Niin tietenkin. Miten en sitä heti nähnyt? Myrkky oli tarkoitettu Noralle. Kuka hänet halusi raivata tieltään?
Lissu, kaiken takana oli Lissu. Ei hän rehtorinvirkaa havitellut vaan rehtoria itseään. Kuinka katala teko.
lähettäjä: noranora@gmali.com
vastaanottaja: miranda@gmail.com
otsikko: uutisia
Olet varmasti lukenut netistä koko tragedian. Aimon hautajaiset pidettiin viikko sitten. Voitko kuvitella, hän testamenttasi minulle koko omaisuutensa. Talon ja huonekalut, taulut ja korut. Olen nyt upporikas ja onneton. En voi jäädä siihen taloon. Jäljellä on vain haikeat muistot. Rakastin Aimoa.
Laitoin talon myyntiin. Et arvaa, kuka sen osti. Lissu! Kaikista ihmisistä juuri Lissu. Otti kuulemma suuren pankkilainan. Ei edes tinkinyt. Olen järkyttynyt. Otin mukaani vain muotokuvan, jonka eräs taiteilija piirsi meistä Pariisin matkallamme. Minua itkettää aina kun katson sitä.
Mutta on minulla iloisiakin uutisia. Sanoin itseni saman tien irti koulusta. Lissu vaikutti helpottuneelta. Suostuthan hoitamaan opetuksen etänä sieltä matkaltasi siihen asti, kun Lissu löytää sijaisen?
Koululaisilla on oma blogi. Päivitimme nimen ja järjestimme otsikkokuvakilpailun. Nimeksi tuli Koulu Labyrintin takana. Kimmo otti valokuvan rakentajista, jotka seisovat keskellä kivikäytäviä kädet ilmassa. Välitunnit ovat nykyään yhtä juhlaa, kun lapset kirmailevat kivien keskellä. Roosa vastaa blogista. Laitan sinulle käyttöoikeudet, niin pääset kirjoittamaan opettajan näkökulmasta.
Kimmokin on lähtenyt. Hän sai apurahan ja kehittelee omaa kuvanveistoprojektia. Hän sai idean Minecraft-hahmoista. Lissu on pulassa yrittäessään löytää sijaisia. Hän opettaa rehtorintoimen ohella edelleen käsitöitä ja valvoo kuvaamataidon tunteja. Ei käy kateeksi. Yrittää patistaa muita tekemään ylitöitä. Halukkaita ei ole juurikaan ilmaantunut.
Mietin, mitä teen elämälläni ja rahoillani. Pikkuveljeni Pekka on ollut vaikeuksissa. Maksoin hänen velkansa. Poika on nyt kuntoutuksessa. Hänellä on päihde- ja mielenterveysongelmia, mutta ennuste on hyvä.
Kiitos kun kutsuit minut käymään luonasi. Skippaan sen tällä kerralla, mutta pidän mielessä. Olen nimittäin seuraamassa sinun esimerkkiäsi. Otin yhteyttä MeSinkut lehden toimitukseen. Kysyin, haluavatko he lähettää vielä yhden reippaan sinkun maailmalle. Asko, se mukava poika, kertoi, että kyllä vaan ja seuraava kohde on Aasia. Teemana on reppuretket. Se sopii minulle kuin nakutettu. En jää suremaan, vaikka sydämeni on raskas.
Mama Maddalena sanoi, että kun luottaa itseensä, niin elämä kantaa.
Voi hyvin ja pysy terveenä, Nora, leski
Elän unelmaani. Minulla on talo, josta olen haaveillut. Olen Emäntä. En kuitenkaan Rouva, sillä Aimoa ei ole. Hän on kuollut. Se on suuri vääryys. Kuvittelen, että hän on täällä kanssani. Teen hyvää ruokaa ja katan kahdelle. Illat ovat pahimpia. Vaellan huoneesta toiseen. Juttelen Aimolle. Kerron, että jos hän olisi valinnut minut, miten ihanaa meillä olisikaan. Katselen yökaudet vanhoja romanttisia elokuvia. Jokaisella sankarilla on Aimon silmät. Kun he suutelevat, tunnen Aimon huulet omillani.
Olen ottanut konjakkia pahimpaan ikävään. Se helpottaa hetken. Kun ahdistaa, otan lisää. Katsovat jo Alkossa pitkään. En välitä. En välitä mistään. Hoidan koulutyön, mutta olen sisältä tyhjä. Miten elämässä näin kävi?
Vielä lasillinen konjakkia. Se helpottaa. Hetkeksi. Painajaisunet ovat kaameita. Havahdun ja kuvittelen, että se oli vain unta. Kun tajuan, että olen itse tuhonnut kaiken, vaivun pohjattomaan suruun. Sydämeni hakaa ja pelkään saavani kohtauksen.
Siitä olen ylpeä, että pelastin nahkani tiputtamalla kahvipannuun tipan myrkkyä ambulanssin lähdettyä. Seurasin koulun pensasaidan takaa, mitä tapahtuu. Oli järkytys nähdä, että Nora oli hengissä. Luulin, että pyörryn. Ei sen niin pitänyt mennä. Hermostuin niin, että huitaisin toiselta kaameista portinvartijoista pään pois.
Poliiseja oli helppo huijata. Eivät he olleet kiinnostuneet kadonneesta pullosta, kun myrkky löytyi kahvista. Epäilen, että Nora arvasi, mutta hänellä ei ole todisteita. Ymmärsi kuitenkin sanoa itsensä irti. Tämä etäopetus on hyvä idea. Vastustin sitä ensin, mutta Kimmo selitti, että näin kannattaa toimia, kun sijaisia on lyhyellä varoitusajalla vaikea löytää. Hyvä, kun Miranda suostui, vaikka hänellä on uusi elämä. Sääli, että Kimmokin on lähtenyt. Opetan tällä hetkellä myös kuvaamataitoa. Töitä on paljon, mutta ne vievät ajatukset pois ikävästä.
Odotan, että kouluun palaa normaali arki. Opettajatoverit väistelevät minua. Epäilevätkö he jotain? En välitä. Mutta tämä syyllisyyden kanssa on raskasta. Elämästä on kadonnut ilo. Tarkastaja kävi. Hän ihmetteli, miten koulussa on yhtäkkiä kolmen opettajan vajaus. Onko täällä huono ilmapiiri? hän kysyi.
Aimon kuolemasta liikkuu kaikenlaisia huhuja. Opettajatoverit kyselivät, enkö pelkää henkeni puolesta nyt, kun olen rehtori. Minuun meni piru ja vastasin, että mikä nyt pahan tappaisi. Eivät nauraneet. Tarjosin kahvit ja leivoin pullaa. He katselivat kahvikannua epäluuloisesti. Joivat kuitenkin, kun kaadoin ensin itselleni kupillisen.
