Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Kumeat askelet katukivillä
ensilumen haituvat
kuin nuoren pojan arkaileva parta
glissando
äänestä toiseen
askeleesta toiseen
miten en ole sitä aiemmin kuullut
Lue lisää ja kommentoi
Sateen hiljainen soitto
pisaroi timantteja ikkunaan
yö lintuna liitää
ja virittää
hiljaiset soittimensa.
Lue lisää ja kommentoi
Nainen olisi halunnut tehdä virginiat
Sherwoodin lammessa
jäädä nimettömäksi kuin jää
usein jää
Vesi ei ollut tarpeeksi syvää
Hän olisi halunnut kiertää
konservatorion
kiinni
muttei se suostunut
Hän olisi halunnut soittaa takaperin
klarinettikonserton, pianossa
mutta …
Lue lisää ja kommentoi
Paljaat sormet
sellon kielillä;
pehmeät napsahdukset
kuin kesäsateen pisarat
rauhallisesti putoavat
yksi kerrallaan
kukin erilainen
ainutlaatuinen
kattoon, ikkunaan –
Tartut käteeni,
väreet kipuavat suoniani
kuin aikataulujaan kiinni kurovat junat
Mihin orkesterit katoavat
konserttien jälkeen?
Lue lisää ja kommentoi
PROLOGI
”Tuokaa vettä, pitää saada lisää ämpäreitä. Onko kutsuttu palokunta?”
Ympärillä juoksi miehiä edestakaisin. Johan seisoi hiljaa paikallaan, katseli palavaa tulta. Äiti oli siellä. Korvissa kaikuivat äidin viimeiset sanat.
”Rosvojaryöväri-rosvojaryöväri-rosvojaryöväri”, hän supisi hiljaa itsekseen.
Katu oli täynnä juoksevia askeleita, lyhyitä …
Lue lisää ja kommentoi
Jotta en joutuisi koskaan
toivottamaan sinulle onnea matkaan
ja itse kumminkin lähden
joka aamu, joka ilta
ajatuksissani
Lähden kultaisen kuninkaan matkaan,
platinakruunuisen prinssin
jonka autossa on nahkaiset istuimet,
merilevämekossa sukellan
silakoita seireenien kanssa,
soitan flyygeliä kuuluisassa konserttisalissa
Koska …
Lue lisää ja kommentoi