Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Kaikenlaista on tullut kirjoitettua, ja pitkään. Asustelen Helsingissä, matkailen muualla.
Olen julkaissut runoja, proosaa, esseitä, lehtiartikkeleita ja interaktiivista runoutta. Esikoisteokseni omaperäinen nimi oli Runoja, ja siinä oli runoja. Samoilen erilaisten kirjallisten mieltymysten välimaastossa. Lisäksi harrastan intohimoisesti aikidoa, leikin akryyliväreillä ja ramppaan taidegallerioissa.
Hautausmaalla vierii kivi
barokkiset jalkalamput seisovat haravoiduilla käytävillä
ja valvontakamerat seuraavat sininiskoja jotka vetävät fiskarsilla viivaa hietikkoon
kuljeskelen kalliolla tapulin takana
se on luja jalkapohjia vasten, se kestää kyllä
vedän salaa tupakan, yskin
kuin junassa jyristävät ohi kylän kasvot ja …
Lue lisää ja kommentoi
Kasvi oli seitsemän metriä korkea, tukevarunkoinen, sen kaarna hilseili. Ei mitään tietoa siitä, mistä se oli siihen ilmestynyt. Maassa makasi yksi sen siemenistä. Se oli pienen auton kokoinen ja painoi 2400 kg. Se oli niin painava, että tuuli ei voinut …
Lue lisää ja kommentoi
Leevi katseli pilvien tuhrimaa syystaivasta ja hajanaisissa valonsäteissä keinuvia lehmuksia. Hän puhdisti silmälasinsa ja asetti ne takaisin nenälleen, mutta näkymä ei kirkastunut. Oli tiistai, viikon tympein silmäke. Betoninen, perspektiiviharjoitteelta näyttävä kaupunginosa kohosi ympärillä, ja sen lomassa törrötti Saneeraus- ja Maalaustyö …
Lue lisää ja kommentoi
Eräänä päivänä löydettiin viides luonnonvoima: taikuus.
Ensin tutkimustiimi loikki pari kierrosta voitontanssia syklotronin ympäri, missä maagiset voimat liimasivat yhteen kvarkkeja ennen näkemättömällä tavalla. Sitten, hieman rauhoituttuaan, kaikki käynnistivät teksturinsa ja alkoivat dokumentoida tuloksia, tähtäimet lukittuina seuraavan vuoden Nobel-juhlaan.
Yksi heistä …
Lue lisää ja kommentoi
– No mutta onko se sinun mielestäsi muka huono ilma siellä?
Olga puristi pöydänlaitaa. Ei, hän ei sanoisi ilmaa huonoksi. Se oli tukahduttava. Se haisi homeelle, kemikaaleille, vaarin maakellarille ja sukille, joita ei oltu pesty koskaan. Sitä olisi voinut leikellä …
Lue lisää ja kommentoi
Olipa yksi mies semmoinen ei mikään niin kovin iso, poika se oli melkein ja poppamiehet olivat sen kironneet niin ettei se osannut koskaan levätä vaan se mies vaelsi pitkin katuja pitkin koivin, varsin pitkin ja ehti kiertää monet kylät niin …
Lue lisää ja kommentoi
Moottoripyörä säksätti esiin kaupungin pohjoislaidalta, yskäisi pari öljynkatkuista savupilveä sokkeloisissa kortteleissa, löysi oikean kujan ja lähti seuraamaan sitä. Vanhaa 350-kuutioista Hondaa ohjasi rähjäisiin vaatteisiin pukeutunut, nelikymppinen mies, jonka kaulasta roikkui pieni radiopuhelin. Takana satulassa istui farkkuissa ja ulkoilutakissa hieman nuorempi …
Lue lisää ja kommentoi
Vatanen istui kahvilassa ryystämässä hivenaineita mustasta kahvista neljällä palalla sokeria. Edellisyö lipsahti pienen nousuhumalan ja luovasti valittujen mielialalääkkeiden inspiroimana lain katvealueille, minkä tuloksena hänellä oli nyt muovikassissa röökikartonki ja hillopurkki, jossa oli lippakioskin myyjäringin tippirahat.Kytät olivat hekin olleet varpaisillaan, ja …
Lue lisää ja kommentoi
Shakkihevonen oli tuhat kolmesataa metriä korkea. Se seisoi lahden rannalla ja katseli viistosti länteen. Kaste tiivistyi sen pinnalle aamuisin, iltaisin sen korvissa soi pilvien kohina. Lentokoneet joutuivat väistelemään sitä ennen ja jälkeen kentän. Sade pyyhki sen korvia, vesi valui noroina …
Lue lisää ja kommentoi
Olipa kerran kuningas, jolla oli kaksi poikaa. Ikäeroa pojilla oli yli kymmenen vuotta. Kuningattarelle he molemmat olivat rakkaita. Kuningaskin piti pojistaan, mutta enemmän kuitenkin vanhemmasta. Vanhempi poika oli karski, voimakas ja ulospäinsuuntautunut niin että osasi lohkoa hyviä sutkauksia ja naiset …
Lue lisää ja kommentoi