Olga oli kokeillut esiintymistä ensin pihajuhlissa, jotka oli järjestetty hänen oman korttelinsa sisäpihalla. Oli ollut lämmintä, vieraat liikkuivat yöhön asti paitasillaan, kuuntelivat ska-bändiä, joivat liikaa olutta ja heräsivät seuraavina aamuina vääristä sängyistä.
Hän oli harjoitellut pari yksinkertaista ohjelmanumeroa. Ohjeita löytyi vanhoista, kellastuneista aikakauslehdistä, joita hän oli tonkinut divarien takahuoneista. Nykylehdistö vinkkasi enemmän, miten koodata ja rakentaa tulvapatoja, mutta vanhat perhelehdet olivat juuri sopivia. Niissä neuvottiin liikuttavalla hartaudella millaisia “iltamia” voi järjestää perheen ja tuttujen kesken, vaikkapa talvisin, kun vietettiin rauhallista aikaa läheisten kesken, niin kuin nykyään ei enää koskaan vietetty.
Olga piti ensiesitystä menestyksenä. Aikuiset taputtivat kohteliaasti ja lapset paljon innokkaammin. Olga päätti kokeilla siipiään rohkeammin. Näyttämöille hän ei ollut valmis, mutta hän keksi, että hän voisi kokeilla kadulla. Siellä palaute olisi välitöntä: jos joku pysähtyi, hän oli ihan oikeasti kiinnostunut. Esiintyjälle oli tärkeä saada kosketus yleisöön. Ja fiaskon tullen pääsisi äkkiä pakoon.
Olga alkoi innostua uudesta harrastuksestaan. Hän ei osannut vatsastapuhumista, niin kuin oikeastaan olisi pitänyt, joten hän käytti apunaan pientä ohjattavaa tallenninta. Hän opetteli hieman pantomiimia, ja osti toisenkin nuken, jolla esittää uusia numeroita, vaikka sillä ensimmäisellä olikin aina aivan erityinen asema.
Koulussa Olga teki vaaditut liikesarjat, liikutteli suutaan ja kroppaansa niin että opetussuunnitelma eteni, mutta hänen sydämensä ei ollut mukana. Päivän päätyttyä hän otti urheilukassinsa ja kiisi ulos. Hän matkusti pois keskustasta, asettui jonkin torin kulmalle ja aloitti. Hän esitti miestä, joka tasapainoili kuin harakka nuoralla. Hän näytti, miten kalastetaan, kun joku häiritsee koko ajan huomautuksillaan. Joskus hän asetti kaksi tuolia kadulle, nuken toiseen niistä ja esitti kiihtynyttä väittelyä keksityllä kielellä. Lapset erityisesti pitivät hänen kiistelyesityksestään, vaikka hän ei ihan käsittänytkään miksi. Jokin hänen esitystavassaan ehkä.
Olga pysytteli kyllin syrjässä, ettei olisi törmännyt työtovereihinsa. Usein hän matkusti Hansakortteleihin, joskus Kaksiseenkin. Mitä kauemmas Olga matkusti, sitä verkkaisempaa oli elämänmeno. Katulapset myös liikkuivat näillä alueilla – sillä poliisit olivat heidän kimpussaan jos he uskaltautuivat lähemmäs keskustaa – ja heistä hän löysi parhaan yleisönsä. Lapset katselivat esitystä, he istuivat pieninä ryhminä kauempana, nauroivat ja kysyivät välillä rahaa ohikulkijoilta.
Hän alkoi tuntea eräänlaista vastuuta. Kun esiintyi tarpeeksi usein jossakin, ihmiset alkoivat odottaa häntä. He luottivat, että Olga tulisi seuraavallakin viikolla paikalle. Eikä ihmisten luottamusta saanut pettää. Joten Olga esiintyi nukkensa kanssa Hansakortteleissa lähellä itäistä rautatieasemaa niin usein kuin pystyi, rikastutti muinaiskirjojen ja -lehtien kauppiaita, ja nautti suuresti lasten seurasta. Hän tunsi jo joitakin muitakin esiintyjiä, kuten miehen, joka esitti elävää patsasta ja viulistin, jolla oli vaikea suhde viuluunsa.
Olgan oli huomannut pienen, hiukan tummaihoisen tytön, joka tuli usein katsomaan esitystä. Tyttö oli nätti, hänellä oli pitkät, mustat hiukset ja sievä vaikkakin pesemätön asu. Kerran, seurattuaan esitystä aikansa, tyttö lähti kiertämään yleisöä pieni muki kädessään. Hän uskotteli ilmeisesti keräävänsä rahaa Olgalle. Olga oli huvittunut. Pari kertaa esityksen jälkeen hän koetti päästä juttelemaan tytölle, mutta tämä pakeni aina paikalta. Pelkäsi varmaankin, että Olga olisi hänelle vihainen.
Kerran sitten Olga tuli paikalle kasseineen, mutta ei ottanut nukkeaan esiin. Hän istuutui penkille kivikaiteen viereen ja odotti. Pari vanhaa miestä, jotka oleskelivat tavallisesti aukiolla, kyselivät Olgan kuulumisia ja mitä hän tänään aikoisi esittää. Saa nähdä, Olga vastasi, ja jatkoi odottamista.
Hän ehti hakea kaksi kertaa soodaa kahvikioskista, jota peililasinen goottityttö piti sillan kupeessa. Toisella kerralla hän osti croissanteja, söi itse niistä kaksi ja säästi toiset kaksi. Kun alkoi sataa, hän avasi sateenvarjon ja jatkoi istumista. Ihmiset kiihdyttivät hieman vauhtiaan, ja sateenvarjojen kirjo virtasi Olgan ohitse. Sade yltyi, räiskyi katukiville ja puhdisti niistä autonrenkaiden jauhaman tomun. Sateenvarjon alla oli turvallista ja mukavaa, hän joi kahvia ja kuunteli pisaroiden ropinaa varjon kankaalle.
Sade lakkasi ja auringonsäteet putosivat pilviin ilmestyneistä aukoista, valaisivat kioskin, kadun, sulkeutuvat sateenvarjot, ilman. Katukivien epätasaisuuksiin muodostuneet pienet lammikot välkähtelivät. Kun auto kulki ohitse, sen ääni kuului selvästi kostean, puhtaan ilman läpi. Se lähestyi, roiskutti ilmaan ohuen sumupilven ja kohisi ohi. Sitten kuului taas vain kaupungin taustahumina ja kengänpohjien kosteat läpsähdykset. Pikkulinnut sirkuttivat, ne tuntuivat pitävän sateen loppumisesta. Olga odotti.
Hän näki pienen pojan, joka kulki vastapäätä katua. Poika kuljetti kättään metallikaidetta pitkin ja tarkkaili ihmisiä. Sitten hän näki myös tytön, joka asteli Olgaa kohti samalla puolella katua kuin Olga. Tyttö katseli kaiteen yli jokea ja kaupunkia. Kun hän lähestyi Olgaa, Olga sanoi tytölle yksinkertaisesti:
– Hei.
Tyttö säikähti ja näytti harkitsevan, pitäisikö lähteä pakoon. Mutta hän rentoutui heti tunnistettuaan Olgan.
– Haluatko croissantin?
Tyttö nyökkäsi. Hän tuli lähemmäksi ja otti croissantin. Olga osoitti, että tyttö voisi istuutua penkille hänen viereensä. Tyttö istui, varovasti penkin toiseen päähän siltä varalta, että Olga sittenkin punoi joitakin juonia, ja alkoi syödä. Olga haistoi hienoisen lian leyhähdyksen tytön vaatteissa, lisäksi niissä oli vähän tunkkainen haju, kuin niitä olisi pidetty jossakin varastossa.
– Minulla on mehuakin, jos haluat.
Tyttö nyökkäsi taas, ja Olga kaivoi kassistaan pienen mehutetran ja pillin, ja antoi ne tytölle
– Kiitos, tyttö vastasi, hieman murtaen.
Sitten he vain istuivat siinä, hiljaa, sanaakaan sanomatta. Näin Olga ensi kertaa tutustui Saraan.
Tykkäsin tosi paljon