Shakkihevonen oli tuhat kolmesataa metriä korkea. Se seisoi lahden rannalla ja katseli viistosti länteen. Kaste tiivistyi sen pinnalle aamuisin, iltaisin sen korvissa soi pilvien kohina. Lentokoneet joutuivat väistelemään sitä ennen ja jälkeen kentän. Sade pyyhki sen korvia, vesi valui noroina …
Lue koko tekstiTekijä: Jouko Kivinen
Kaikenlaista on tullut kirjoitettua ja varsin pitkään. Asustelen Helsingissä, matkailen muualla.
Olen julkaissut runoja, proosaa, esseitä, lehtiartikkeleita ja interaktiivista runoutta. Esikoisteokseni omaperäinen nimi oli Runoja, ja siinä oli runoja. Samoilen erilaisten kirjallisten mieltymysten välimaastossa. Lisäksi harrastan intohimoisesti aikidoa, leikin akryyliväreillä ja ramppaan taidegallerioissa.