Tekijä: Antu Sorainen

Olen Antu, syntynyt 1963 Porissa, mutta asunut Helsingissä ja ulkomailla neljä vuosikymmentä.

Olen FT,  sukupuolentutkimuksen dosentti ja vastuullinen tutkija Helsingin yliopistossa.

Pitkän akateemisen uran luotuani olen lähtenyt kohti nuoruuden unelmaa, eli luovaa kirjoittamista. Olen opiskellut sitä ensin itse kautta elämäni lukemalla klassikoita Aino Kallaksesta Selma Lagerlöfiin ja Balzaciin sekä kirjoittelemalla niitä näitä itsekseni. Akateemisesti olen julkaissut paljon muun muassa queer-historiaan ja sukulaisuuteen liittyviä tekstejä, ja tämä työ jatkuu.

Syksystä 2022 olen ryhtynyt luovan kirjoittamisen oppiin myös tavoitteellisesti kirjailija Heidi Airaksisen vetämässä sateenkaarevan elämänkertakirjoittamisen (Helsingin Työväenopisto) sekä Timo Montolan ja Riikka Takalan Luovan kirjoittamisen (Kriittinen Korkeakoulu) ryhmissä. Molemmissa suunnitellaan myös julkaisua, joista ensimmäinen ilmestyy kesäkuussa 2023.

Haluni on kirjoittaa puolifiktiivinen kirja 1920 – 30 -lukujen protolesboista ja kansallistunteesta samaten kuin omaelämänkerrallisia puolifiktiivisiä tekstejä. Suunnitteilla on myös pienoisromaani, jossa sovellan spiraalimuistin käsitettä muistitietoon ja arkistoihin perustuvan sukutarinan taiteelliseen kertomiseen.

Akateeemisen tutkimustyöni ohessa opettelen aikuisbalettia, improa ja nykytanssia (Tamara Rasmussenin opisto, Zodiak, Arbis). Yritän kolmiuloittestaa puolifiktiivisen luovan työn autofiktioprojektiani vähän valokuvatakin valokuvaaja Marjukka Irnin vetämässä queer-valokuvaamisen ryhmässä, ja syksystä 2023 alkaen Riikka Wesamaan öljymaalauskurssilla (Helsingin Taiteilijaseura).

3.7.2023

Serkut Forsblomilla

Serkkuni on huomiotaherättävän tyylikäs ja uljas, hienosävyinen ja sävyisä nainen.

Tulimme kevätkävelyllä Ruttopuiston kulmalla sijaitsevaan maineikkaaseen Forsblomin galleriaan.  

Esillä oli valtaisia maalauksia, joissa taiteilija kohdensi katseen kudottujen villapaitojen silmukoihin. 

  • Kappas sentään miten näistä tulee pyykkipäivä mieleen, serkku tuumasi. 

Seuraavassa hetkessä

Lue lisää ja kommentoi
2.7.2023

Tant Elisabeth – tarina vallitsemisen hauskuudesta ja turmien tuottamisesta

Lyseon piha oli autio. 

Apsu myöhästyi pahasti 8. luokan ensimmäiseltä uskonnontunnilta. Opettaja Airaksinen kohotti kulmakarvojaan ja nyppi Jokapoika-paitansa rinnuksella riippuvaa suurta turmaliinikorua – Apsun teki mieli syödä tuo makean herkullisen näköinen kapistus, kuin pehmeä leivos, mutta lopulta opettajan sanat saivat

Lue lisää ja kommentoi