Sanojen lähteillä
Menettämisen pelko,
en voi vastaanottaa keneltäkään mitään,
en kestäisi antaa sitä pois.
Suojelen itseni vahvaksi.
Hylkäämisen tyhjyys,
en voi antaa kenenkään hyvästellä minua,
se saisi minut murenemaan.
Suojelen itseni haavoittumattomaksi.
Yksinäisyyden tuska,
valitsen sen itse,
jotta kukaan ei …
Lue koko tekstiNiin monesti itselleen
lupasi perhonen,
lähtisi pois,
mut katse pedon lukitsi kahleeseen,
sattui niin kovin perhoseen,
haavansa hiljaa kätkien itkee
Uhriksi jäi perhonen,
kaunis ja hauras oli se niin,
kaikki ruhjeet, mustelmat,
pelot kaikkein kauheimmat,
kärsi hiljaa perhonen,
jalat …
Lue koko tekstiUneni talossa
on valoisia ja pimeitä huoneita,
joissa on piilotettuja toiveita,
mustapuusta veistettyjä uskomuksia,
ihmisten ajatusten jäännöksiä,
ajat sitten lahonneita
toisia taloja.
Uneni talossa
kuljetaan loputtomiin jatkuvilla käytävillä
palavien tuohusten valossa,
peläten korkeinta huonetta,
jonka pimeys heijastaa kaiken valon …
Lue koko tekstiRaskaat olivat askeleet,
johtivat ovelle,
jonka ihmiset ohittivat kiireisesti ja inhoten:
”Kaikenlaista roskasakkia täälläkin asuu!”
Toivottomat olivat askeleet
tuolle ovelle,
jonka kohdalla ihmiset vihaisesti supattivat:
”Saisivat häätää tuon nistin pois täältä”.
Yksinäiset olivat askeleet,
joiden mentyä
ihmiset kauhistuneena …
Lue koko tekstiEn ole koskaan nähnyt kenenkään silmien hymyilevän samalla tavalla kuin papan silmät hymyilivät. Ne tuikkivat kuin iloiset pienet tähdet hänen paksujen silmälasiensa takaa. Tummasankaisten silmälasien, jotka niin mielelläni olisin halunnut joskus nostaa nenälleni ja katsoa, miltä maailma näyttää papan silmin. …
Lue koko tekstiAlas kivun korkeilta vuorilta,
läpi väsymyksen sumuisen laakson
olemme laskeutuneet,
nähdäksemme, miten
uudet huiput kohoavat edessämme,
kuin terävät veitset nousevat
kovasta hiljaisesta maasta,
jonka uumenissa kyynelhelmistä
kasvaa uusia alkuja, versoja,
joihin heitämme toivomme ja
joiden kannattelemina käymme
uuteen matkaan kohti …
Lue koko tekstiMonia teitä olet kulkenut,
kipein jaloin ja silmät kiinni,
kapeita ja mutkaisia kujia kompuroinut,
toisinaan kaatuen ja jälleen ylös nousten,
toistensa kanssa risteäviä muhkuraisia polkuja,
jotka eivät johtaneet mihinkään.
Löytääksesi itsesi olet niin tehnyt.
Elämässäsi on ollut lukuisia ovia,…
Lue koko tekstiKuin koko perheen näytelmää,
isän, äidin, siskon ja veljen,
lapsen, joka huonot pisteet kerää,
ei tiedä toisenlaista elämää,
lapsi, joka narrina elää.
Näkee vuorollaan jokainen,
kun kaatuu lapsi polvilleen,
toivoton kömpelys itkien,
tyhjät silmät surun kätkien,
häpeä lyö ja …
Lue koko tekstiOlen nousemassa korkeaan torniin,
kapeita kierreportaita, porras portaalta yhä ylemmäs
kuullen, kuinka valtava talo hengittää allani.
Kuinka rauhallinen se nyt onkaan
punaisen lämpimän veren virratessa sen lukemattomilla käytävillä,
enkä hetkeäkään usko, etteikö sen sydän jaksaisi sykkiä,
vaikka kelloja siirrettäessä aika …
Lue koko tekstiOlipa korppi. Kuin yö oli musta tuo lintu. Eikä se ollut tyytyväinen elämäänsä. Siihen, että oli syntynyt mustaksi korpiksi. Ajatteli iltaisin, ”Olisinpa valkoinen, hohtavan valkoinen, silloin olisin onnellinen”. Istui oksallaan korppi ja katseli valkoista hohtavaa kuuta. ” Hohtaisinpa minäkin, onneni …
Lue koko teksti
