Sanojen lähteillä
Suvivirsi raikui ulos avoimesta ikkunasta,
pojan posket paloivat,
mopo pärähti käyntiin, tuomi tuoksui huumaavasti,
päättötodistus unohtui naulakkoon, sen päälle tippui vaniljajäätelöä,
oli päästävä jo lähtemään, tunnettava irtautuvansa,
sora ropisi lautaseinään,
tuon kujeilevan levottoman pojan rinnassa kupli, hengästytti niin,
kuinka hyvältä …
Lue koko tekstiKatselen utuista maisemaa,
on jaksettava odottaa, että
selkenee,
on vain jaksettava antaa ajan
kulua, jotta voi nähdä,
miten pilvet purjehtivat
korkealla taivaalla ja ovat vain
heijastuksia vedessä.
Eivät ne ole vajonneet, vaikka
siltä tuntuu, vielä nyt, kun
kaikki on kesken …
Lue koko tekstiSun kans ei kukaan pärjää snadisti liian villi oot
Siks lastenkodin oveen koputetaan kop kop
Motivointia aktivointia aikooko ne aivot pestä
Vai miten ne muka aikoo sua estää elämästä
Sossutäti suu vaahdossa jälkihuollosta jauhaa
Sä istut siinä vastapäätä purkasta vedät …
Lue koko tekstiKukaan minussa ei muista,
mikä päivä tänään on,
eikä se merkitse mitään,
koska pystyn hengittämään sisään ja ulos,
mieleni osien järjestäytyessä kohdilleen,
kuin pienet nuket riviin,
osa hymyillen, osa itkien.
Kaikki ne ovat kauniita omalla tavallaan,
jokainen traumamuisto,
joka nukensilmillään …
Lue koko tekstiKuun kelmeässä valossa istui rotta. Sen kuono ja viiksikarvat värähtelivät kiivaan hengityksen tahtiin ja pyöreät tummat silmät kiilsivät sen tapittaessa lakkaamatta kohti suuren suurta pyöreää kuuta. Häntä heilahteli puolelta toiselle levottomasti sen pitäessä etutassujaan ristissä vatsansa päällä.
”Voi kuu. Kiltti …
Lue koko tekstiSyksyn pimeitä öitä minä pelkään ja odotan eniten. Pitkiä tuulisia yön tunteja kammoksun ja kaipaan, mustaan samettiin kätkettyjä viiltäviä teriä, jotka avaavat muistojani yhä uudestaan. En tahdo arpien haalistuvan ja katoavan, sillä ne ovat kalleinta, mitä minulla on. Minua sattuu …
Lue koko tekstiTuli päivä, jolloin elämäni muuttui peliksi,
aamun usvaa ei voinut erottaa ajatuksistani,
eikä unesta voinut enää herätä.
Ja minä katselen peililasien takaa,
kuinka sydämeni yrittää kaikkensa,
mutta sinä pystyt näkemään vain omat
harhaiset silmäsi heijastuvan katseestani.
Niin suunnattomasti sinua …
Lue koko tekstiUlko-ovi oli raskas työntää auki. Käytin siihen kaikki voimani ja se aukesi narahtaen. Kirpeä pakkasilma tulvahti päin kasvoja. Seisoin ovensuussa ja hengitykseni muodostama höyry esti minua näkemästä, kuinka hämärää pihalla oli. Aikani tuijotettuani eteeni silmäni alkoivat hiljalleen sopeutua illan hämäryyteen …
Lue koko tekstiMetsän tuoksu tuntui voimakkaana sateen jälkeen. Puiden oksilla kimalteli pisaroita. Miten elävältä kaikki tuntuikaan, nyt kun vesi oli herättänyt luonnon ja sen kaikki pienet ja suuret olennot. Veden kyllästämiä hämähäkinverkkoja näkyi siellä täällä. Kasvit kiipesivät kohti taivasta, kurottivat lehtensä ylöspäin. …
Lue koko tekstiTuuli oli voimistunut iltaa kohden. Se riepotteli syksyn paljastamia puiden oksia ja sai rannan kitukasvuiset koivut taipumaan kaarelle. Kuin merta paeten ne yrittivät kurkottaa kohti maata, mutta niiden juuret sitoivat ne tiukasti paikoilleen. Kauempana olevat märät ja tummat kivet olivat …
Lue koko teksti
