Mimosa siivosi ullakkoa. Pöly sai silmät vuotamaan ja kurkku tuntui karhealta. Hän tarvitsi säilytystilaa, sillä alakerran asunto oli pieni. Nurkassa oli vanha arkku. Edelliset asukkaat olivat hylänneet sen. Aarrearkku, mitähän sieltä löytyy?
Mimosa avasi kannen varovasti. Arkku oli lähes tyhjä. Pohjalla häämötti kirjavaan kankaaseen kiedottu lukittu puurasia. Mimosa vei sen alas samalla, kun kävi vaihtamassa pesuveden. Rasia unohtui kaapin päälle. Hän kävi suihkussa ja lähti lenkille. Siivousurakan jälkeen oli pakko päästä raittiiseen ilmaan.
Illalla hän muisti löytönsä. Mimosa haki hiuspinnin ja sorkki lukkoa. Se avautui yllättävän helposti. Sisällä oli vaaleansinisellä silkkinauhalla sidottu pinkka kellastuneita kirjeitä. Kuoria ei ollut. Mimosa silmäili niitä uteliaana. Paperi oli haurasta ja käsiala koukeroista.
Hän soitti ystävälleen Mama Maddalenalle: ”Olen löytänyt vaikeasti luettavan aarteen. En ehdi syventyä kirjeisiin, sillä koulussa on koeviikko meneillään.”
Mama kuunteli ja ehdotti, että hän voisi katsoa niitä.
Hän soitti parin päivän kuluttua Mimosalle: ”Sanoit löytäneesi aarteen. Sitä se onkin. Suomen Sukututkimusseura on taatusti kiinnostunut tästä. Näissä kirjeissä on tarina vuosituhannen vaihteesta. Sisarukset Edla ja Hilda kirjoittavat toisilleen. Heillä on synkkä salaisuus. En kerro puhelimessa enempää. Kun ehdit, tule istumaan iltaa kanssani. Kerron lisää.”
Mimosa oli utelias. Hän korjasi kokeet pikaisesti. Illalla hän istuutui Maman sohvalle ja veti jalat alleen. Maman Pörrö-kissa hyppäsi viereen. Mimosa silitti sen pehmeää turkkiä. Hän kysyi jännittyneenä: ”Synkkä salaisuus? Murhako? Sain jalat alleni, kun aavistelin jotain järisyttävää.”
Mama kaatoi molemmille kupilliset inkivääriteetä ja asettui korituoliin. ”Odota, aloitan alusta. Naiset ovat sisaruksia. Edla on valmistunut opettajaksi ja asuu koululla. Pikkusisko Hilda on emäntäkoulussa. Heidän vanhempansa ovat kuolleet. Sisarukset kirjoittavat lähes viikoittain.”
Rakas pikkusisko.
Hyvä kun viihdyt siellä koulussa. Ole ahkera ja tottele opettajiasi. Muista syödä ja nukkua riittävästi. Onko huoneesi lämmin? Pyydä lisää halkoja kakluuniin, jos palelet. Lähetän sinulle villasukat ja pienen ruokapaketin. Voi hyvin. Jumalan siunausta.
Sisaresi Edla
Hilda vastaa voivansa hyvin ja opiskelevansa ahkerasti. Hän kirjoittaa koulutovereistaan lämpimään sävyyn. Paketti on tullut perille. Palvattu lammaspaisti maistuu, samoin kotona leivottu ruisleipä. Seuraavassa kirjeessä on uutisia.
Edla, olen tavannut tansseissa suloisen pojan. Hänen nimensä on Viljami. Hän on renkinä läheisessä maatalossa. Hän saattoi minut asuntolaan. Lupasin tavata hänet sunnuntaina, kun meillä on vapaata. Olen ihastunut, myönnän. En ole kokenut tällaista tunnetta vielä koskaan. Kirjoitan lisää, kun tutustumme paremmin.
Hilda-siskosi
Edlan kirje on tylyä luettavaa.
Hilda, tyttökulta
Sinun piti opiskella ahkerasti, ei kulkea minkään rentun käsipuolessa. Mitä äitikin olisi sanonut? Olen holhoojasi. Kiellän sinun ehdottomasti tapaamasta tätä renkipoikaa. Tiedän, mitä nuoret miehet haluavat. En kouluta sinua köyhän miehen vaimoksi tai rakastajattareksi.
Pidä itsesi siveänä,
toivoo huolestunut sisaresi Edla
Kirjeitä ei kulje moneen viikkoon. Hilda on loukkaantunut. Edla on vihainen. Hän lähtee tapaamaan sisartaan. Kirjeet eivät kerro kohtaamisesta, mutta mykkäkoulu jatkuu. Hilda kirjoittaa keväällä.
Edla, en tiedä mitä on tapahtunut. En ole tavannut Viljamia enää, vaikka hän vannoi rakkauttaan. Hän on kadonnut. Kävin kysymässä maatalosta, mutta isäntäväki ei tiennyt mitään. Arvelivat Viljamin lähteneen kotipuoleensa. Renkejä tulee ja menee, he sanoivat. En voi uskoa, että Viljami olisi lähtenyt hyvästelemättä. Olen niin onneton. Koulukin menee huonosti, kun en jaksa keskittyä.
Hilda
Edlan kipakka vastaus tulee nopeasti.
Siskokulta
Usko minua, näin on parempi. Se oli Jumalan tahto. Tule tänne minun luokseni, jos et jaksa koulussa. Lähetän sinulle vähän rahaa paluumatkaa varten.
Edla
Hilda pysyy kuitenkin koulussa. Hän voi huonosti Viljamin lähdön jälkeen. Hän kertoo kirjeessään, että oksentaa aamuisin, on väsynyt ja voimaton.
Edla pelästyy ja aavistaa mistä on kysymys. Hilda saa keskenmenon. Edla hakee hänet luokseen toipumaan. Kirjeet loppuvat tähän. Mitä arvelet, mitä oli tapahtunut?
Mimosa on kuunnellut jännittyneenä. Hänen mielikuvituksensa laukkaa. ”Mama, kirjoitetaan molemmat jatkoa tälle tarinalle. Verrataan niitä sitten keskenään. Ehkä löydämme selityksen mielikuvituksen avulla.”
”Minähän voin katsoa tarotkorteista”, Mama virnisti ja jatkoi: ”Sopii minulle. Tule sunnuntaina. Laitan meille jotain hyvää iltapalaa.”
”Minä tuon viinipullon. Sytytetään kynttilä ja herkistellään.”, Mimosa sanoi.
Mimosa istui iltamyöhään kannettavan tietokoneen ääressä. Murha, aivan varmasti murha. Ja syyllinenkin oli selvillä. Tarina syntyi kuin itsestään.
Hilda makaa pimennetyssä huoneessa kylmä kääre otsallaan. Hänellä ei ole elämänhalua. Edla hoitaa häntä tunnollisesti. Tuo tarjottimella kuumaa mustaherukkamehua ja laittaa Hildan lempiruokia. Tämä tuskin koskee niihin. Tohtori tulee käymään. Määrää rautatabletteja, raitista ilmaa ja lepoa. Mistään ei ole apua. Hilda hourailee. Hän näkee öisin painajaisunia. Viljami on polvillaan hänen edessään. ”Mennään vihille”, mies sanoo ja ojentaa kielokimpun. Edla tulee ja erottaa heidät väkivalloin.
”En jaksa”, Hilda vaikeroi. Tohtori määrää masennuslääkkeitä. Ne väsyttävät entisestään. Kun Hildan tila vain pahenee, Edla toimittaa hänet mielisairaalaan. Siellä suljetulla osastolla Hilda saa vihdoin rauhan. Hän tuijottaa mitään näkemättömin silmin ikkunasta ulos. Viljami odottaa häntä pihalla. ”Tulen pian”, hän kuiskaa.
Edlalla on syyllinen olo. Hän on halunnut vain auttaa. Jos sisko olisi mennyt naimisiin, hän olisi jäänyt aivan yksin. Hän on luvannut äidilleen tämän kuolinvuoteella huolehtia Hildasta. Hän on suunnitellut, että he kaksi asuvat yhdessä elämänsä loppuun asti. Jumala on kuitenkin päättänyt toisin. Siihen on tyytyminen.
”Eläydyit hyvin, tunnelma oli juuri niin karmiva, kuin kirjeiden sävystä voi päätellä”, Mama kiitteli. ”Olen samoilla linjoilla kanssasi siitä, että Edla oli syyllinen. Kuuntele nyt minun versioni.”
Se oli pojalle ihan oikein. Löin lapiolla, kun hän käänsi selkänsä. Kuoli heti. Mokomakin lurjus. Kukaan ei saa viedä minulta viatonta siskoparkaani. Harmi, kun hän ei ymmärrä, että tein kaiken vain hänen parhaakseen. Pitää minua murhaajana. Kutsuin tänne papin. Sisko piteli korviaan. Ei halua uskovaiseksi. Puhun hänet vielä ympäri. Täytyyhän elämässä olla oikeutta ja vanhurskautta.
Hilda lähti eilen kylille. Luuli, etten huomaa. Seurasin häntä välimatkan päässä. Meni ennustajalle. En tietenkään kuullut, mitä siellä tapahtui. Tyttö istuu nyt huoneessaan lukon takana. Minä pidän huolen, ettei hän enää hairahdu.
”Mama, sinä olet uskomaton. Ei tarinaa ilman ennustajaa”, Mimosa nauroi.
”Uskon, että hyvää tarkoittavat ihmiset ovat aikojen saatossa saaneet paljon pahaa aikaan. Emme saa koskaan tietää totuutta. Ehkä näin on parempi”, Mama sanoi ja kantoi tuoksuvan juustopiirakan pöytään. Pörrö hyppäsi nojatuolin päälle nuuhkimaan.
”Paremmalle tulevaisuudelle. Unohdetaan vanhat pölyttyneet kirjeet”, Mimosa sanoi ja kaatoi molempien laseihin punaviiniä.
