Sanojen lähteillä
Pöytälaatikko on luokka julkaisemattomille tarinoille, kertomuksille, yksittäisille runoille tai katkelimille, joita kirjoittaja haluaa koeponnistaa.
Sinä päivänä kun Luoja teki minut, taivaallisen insinööritoimiston suunnitteluhuoneessa oli aivan helvetinmoinen hässäkkä. Työt oli päässeet ruuhkautumaan ikävällä tavalla. Insinöörien pöydät olivat täynnä huojuvia paperipinoja ja kansioita jotka olivat niin paksuina tekemättömien töiden paljoutta, etteivät niiden kannet menneet kiinni.
Luoja …
Lue koko teksti
1800-luvun lopussa Kuusankoskella eli Verronen-niminen sutari. Tämä kylmäpäisyydestään tunnettu nokikolari oli tunnettu siitä, että hän halusi aina tehdä toisin – ja mielummin vähän isommin – kuin muut. Mustavuori oli tuolloin vielä rakentamatonta tiheää metsää. Sen Kymijoen puolen penkka oli karua …
25.9.2016 Saara istui samassa junassa John Steinbeckin kanssa. Hän tiesi päivän tarkasti, sillä hän teki siitä päivityksen samana iltana Facebookiin. Niin ihmeelliseltä asia tuntui, että siitä oli pakko kertoa kavereille, jotka nostivat päivitykselle peukkua tai painoivat sydämen tai nauruhymiön, vaikkei …
Lue koko tekstiKun sunnuntailounas oli syöty, Emilia ryhtyi tiskaamaan lautasia. Pojat olivat jo livahtaneet luistimine ja mailoineen koulun kentälle ilman pipoa kuten tavallista. Emil veti saappaita jalkaansa eteisessä, kun Emilia huudahti hänen peräänsä: ”Menen katsomaan jäiden lähtöä (länsirannalle), kun saan tiskit pestyä”.…
Lue koko tekstiAukio voisi olla Venetsiasta, tuo kuuluisa Pyhän Markuksen tori kauniine koristeellisine pylväineen ja houkuttelevine kahviloineen, joiden suojaan turistit kesän kuumimpina päivinä pakenevat paahtavaa aurinkoa. Näin ei kuitenkaan ole. Tämä tori ei kylve auringonpaisteessa, vaan se on sateen kastelema, harmaa ja …
Lue koko tekstiTaina tutkaili pientä asuntoaan ikään kuin näkisi sen ensimmäistä kertaa. Joka paikka oli täynnä epämääräistä roinaa, yksi ruokapöydän tuoleista oli kaatunut vaatteiden painosta, kaikkialla lojui kirjoja, astioita, kirpputoreilta ostettuja peltipurkkeja, tyhjiä muovikasseja. Hän ei pystynyt tarkentamaan sitä päivää tai vuotta, …
Lue koko tekstiHäät oli pidetty ensimmäisenä sotien jälkeisenä rauhankesänä. Taivasten valtakunta oli avautumassa nuorelle parille. Jolloinkin välirauhan aikaan lentokonepellistä alasimen nokassa oikean kokoisiksi muokatut sormukset oli pujotettu nimettömään tehtaan ruokatunnilla. Lähimmät työkaverit vaihtoivat hyväntahtoisen ja ymmärtävän silmäyksen. Jokainen tiesi, että kukin aikanaan …
Lue koko tekstiTaiga ja Jöriläs
Jos sinulla on edessäsi metsä,
Johon et saisi mennä,
Kysy tuulelta,
Onko siellä yksinäisiä.
Jussi Leppälä
Kello soi. Koulupäivä oli päättynyt. Taiga heitti punaisen repun hartioilleen ja suuntasi punakukkaiset tennarinsa kohti kotia, tai oikeammin kohti tätinsä kotia.…
Lue koko tekstiVatanen istui kahvilassa ryystämässä hivenaineita mustasta kahvista neljällä palalla sokeria. Edellisyö lipsahti pienen nousuhumalan ja luovasti valittujen mielialalääkkeiden inspiroimana lain katvealueille, minkä tuloksena hänellä oli nyt muovikassissa röökikartonki ja hillopurkki, jossa oli lippakioskin myyjäringin tippirahat.Kytät olivat hekin olleet varpaisillaan, ja …
Lue koko tekstiParveke edessäni on ränsistynyt ja sen rappaus hilseillyt kuin vanhan naisen iho. Olen tarkastellut tätä parveketta viikkokausia, joten tiedän, mistä puhun. Parveke, sen harmahtavat seinät, rappaus, joka paljastaa altaan murenevaa laastia, valkoinen hutera pyykkinaru ja hyttysverkolla verhoiltu oviaukko, ovat kuin …
Lue koko teksti
