Sanojen lähteillä
Novellit
Miehenmetsä – nimisen kokoelman novelli
Komea ilma, semmoinen, josta ei ole mitään sanomista. Joki on joki ja taivas korkealla.
Kari jämähtää sillan pieleen. Ongelle oli äsken menossa, mutta löytää Heinosen istumasta mopon nojalta.
”Saan kerralla sillan tukkoon”, Kari …
Lue koko tekstiKysyt, olenko onnellinen.
Ovatko toiveeni toteutuneet?
Olenko elänyt näköiseni elämän?
Mikä yllätti? Miltä nyt tuntuu?
Hyvänen aika! Minä aina luulin, että vanhana leppoisasti kiikun keinustoolissa Ainot jalassani ja kirjava maatiaiskatti helmuksissani himmeli hiljaa heilahdellen kattohirrestä. Puolikorvalla ja neljäsosa-aivoilla kuvittelin …
Lue koko teksti
– Arvaas mitä!
Pollari hätkähti Helmisen ääntä.
– Arvaas Pollari mitä!
Tuli pitkä hiljaisuus.
– Taidan arvata.
Miehet tuijottivat toisiaan ääneti. Aika kului.
– Se teki sen, Pollari sanoi vaisusti. Oli arvannut.
– Niin kuka teki? Helminen paukutteli kankeasti …
Lue koko tekstiPienen koivumetsän keskellä seisoo vanha puukirkko, jonka avoimet etuovet kutsuvat sisääntulijaa. Astuessaan varjoisan eteisen läpi kirkkosaliin kulkija huomaa, miten kesäinen tunnelma jatkuu kirkossakin. Kuusjärven kirkko on pienuudestaan huolimatta avaran tuntuinen. Suurista ikkunoista paistaa aurinko, jonka säteet siivilöityvät kirkon vierellä olevien …
Lue koko tekstiElipä kerran kauan sitten Pariisissa kaksi houkkaa, Klovni ja Torimaalari. Klovni esitti joka ilta La Villetten sirkuksessa jalosukuisen neidon imettäjää, jolta mikään ei onnistunut, ja joka päätyi aina rähmälleen sirkusmaneesiin nauravan yleisön eteen. Torimaalari loihti viereisellä markkinatorilla nopeita muotokuvia ihmisistä, …
Lue koko tekstiMatkalla kotiin.
(Eläkeläisen kouluaine aiheena kotipaikan ylistys)
Jäätyneen joen rannalla, korkeassa peltikattoisessa talossa, rakennettu vuonna 1924, vanhassa tukinuittokylässä Taalainmaan joen rannalla tuulet puhaltavat maalta merelle tuoden sadepilviä ja mereltä maalle tuoden tuiskuttavaa lunta, joka tupruttaa joka suunnasta kuin mytologisen Fimbulvinterin …
Lue koko tekstiToimikunnan puheenjohtaja Heikki Hämäläinen avasi kokouksen. Tämän jälkeen hän esitteli asialistan. Käsiteltävien asioiden listalla oli kaksi kohtaa, joiden Hämäläinen tiesi herättävän runsaasti keskustelua puolesta ja vastaan, siksi hän oli sijoittanut ne kokouksen asialistan viimeisiksi. Nämä olivat:
Elokuun hämärtyvää iltaa leikannut taskulampun valokeila oli kiinnittänyt vielä yhden liikkujan huomion. Hän oli tottunut varomaan metsäneläimiä, mutta ei ollut varautunut kohtaamaan muita ihmisiä tällä syrjäisellä suolla, varsinkaan tähän aikaan illasta. Niinpä hän tuumikin itsekseen, että onpas täällä tänään vilkasta, …
Lue koko tekstiHän oli koko ikänsä ajatellut, että ihmisen täytyi olla todellinen nero – suorastaan jonkinlainen yli-ihminen – saadakseen osakseen sellaisen kunnian. Hänen pitäisi uhrata elämänsä ja terveytensä sekä ihmissuhteensa tieteen alttarille ollakseen tuon kunnian arvoinen. Jokin Marie Curie tai Barbara McClintock.…
Lue koko tekstiAsiat alkoivat hiljalleen palautua mieleeni. Herättyäni sairaalavuoteelta olinkin ihmetellyt, mitä oikein oli tapahtunut. Käteni oli poikki. Senhän näki jo muodottomasta kipsimöykystä, johon se oli paketoitu. Sitä särki jatkuvasti ja kipu haittasi nukkumista, puhumattakaan siitä, että kipsi oli koko ajan tiellä, …
Lue koko teksti
