Juna saapuu asemalle
jolla ei ole nimeä
siihen missä valo ja varjot
yhdistyvät
loputtomaksi janaksi
horisontissa
Ihoni vielä lämmin
kätesi kosketuksesta,
olet vierelläni
samalla viivalla
vaikka olet kulkeutunut
kovin kauas
Valo täyttää meidät
minun varjoni
ja tyhjän
siinä missä seisoit
©Riikka Johanna Uhlig
Hieno ajatus: kaksi ihmistä on aina samalla viivalla, kolme ei välttämättä.
Kolme tuo siihen väkisinkin jonkinlaisen särön tai ainakin mutkan. Risteyksen kenties. Tai raiteet haarautuvat siinä kohtaa.