Runot

Kristallinen kultamalja suhahti ohi näkökentän

Menetettävien joukossa ei ollut mitään

 

Kaikki kirkkaus pelmahti

Koko kuva laajuteen

Syvyys imeytyi pyörteittä

Egoja ei kaiketi ollut

Suuria kimppuja 

Taas se pyörre

Erottuva ruohosipulin kukka

Ojentamaan nilkan siroksi

Joku kaatui, ei sen pahempaa

Hulmahdus sodissa sahatuista raajoista

Venäläiset upseerit juoksivat kunniastaan kuulien eteen

Kietouduin täkkeihin

Kuulin kuinka kissa ryhtyi eläimeksi

Siinä sitä sitten oltiin