tulitikkuja,
hautausmaan laidalla aina tuulee
Yrität poistaa ruostuneesta lyhdystä
sen lämmön herättämän perhosen
pienen, valkoisen, hopeasiipisen
pelastaa yhden hengen
Mutta se pelästyy, lentää valoon.
Kuuluu räsähdys, ja sen henki
ulkonee arkusta, nousee tuulen mukana
kevääseen, tähän jossa
hautausmaa on uusi baari
ja harmaa uusi musta
– Hei, millä hautausmaalla te tänään kävitte?
– Katso, tuossa yhdessä kivessä lukee Kivi,
miten hupaisaa!
Ruumis on puoliksi palanut
haukannut liikaa ilmaa
toinen siipi on tarttunut kynttilän vahaan
Näin perhonen ryntäsi sammuttamaan
liian nopeasti alkaneen liekin
liian nopeasti
ohi vilahtaneen elämän
©Riikka Johanna Uhlig
