Sanojen lähteiltä kirjojen mereen
Oli hetkiä, joihin niin palavasti halusin palata. Niin merkityksellisiä ne minulle olivat, kaikessa mitättömyydessään. Kun ajattelin niitä hetkiä, sydämeni syke nousi, hengitykseni tiheni ja syveni, tunsin silmieni mustuaisten laajenevan. Kihelmöivä olo; niin rauhallinen ja kiihkeä, samanaikaisesti. Ylitin rajan ja olin …
Lue lisää ja kommentoi
Hymyilevää naamiota kantava minäni
yrittää kaikkensa,
että raivo sisälläni tukahtuisi,
etten menettäisi rakkauttasi,
etten hajoaisi olemattomiin,
sillä en kestäisi erota sinusta,
etkä sinä kestäisi erota minusta,
sillä silloin tyhjyys sisällämme
laajenisi niin suureksi,
että lakkaisimme olemasta ja
harhakuva onnellisuudestamme rikkoutuisi …
Lue lisää ja kommentoi
Olen nousemassa korkeaan torniin,
kapeita kierreportaita, porras portaalta yhä ylemmäs
kuullen, kuinka valtava talo hengittää allani.
Kuinka rauhallinen se nyt onkaan
punaisen lämpimän veren virratessa sen lukemattomilla käytävillä,
enkä hetkeäkään usko, etteikö sen sydän jaksaisi sykkiä,
vaikka kelloja siirrettäessä aika …
Lue lisää ja kommentoi
Syksyn pimeitä öitä minä pelkään ja odotan eniten. Pitkiä tuulisia yön tunteja kammoksun ja kaipaan, mustaan samettiin kätkettyjä viiltäviä teriä, jotka avaavat muistojani yhä uudestaan. En tahdo arpien haalistuvan ja katoavan, sillä ne ovat kalleinta, mitä minulla on. Minua sattuu …
Lue lisää ja kommentoi