1. Home
  2. /
  3. RUNOT
  4. /
  5. Palanen muistoa

Kun kurottauduin katsomaan / näin eri suuntiin johtavia / salaisia käytäviä.

Palanen muistoa

 

Oheinen runo on keskeneräisestä kokoelmasta. Mietin, kertooko se sellaisenaan tarpeeksi eli saanko sanottua sillä sen mitä tahdon.

Nyt kun olen tarpeeksi vanha 
pitämään mansikkamehusta
ei isoäitiä enää ole.

Hänen päänsä hävisi näkyvistä
kellarin luukkuun. 

Kun kurottauduin katsomaan
näin eri suuntiin johtavia
salaisia käytäviä. 

Huusin ”huhuu”, 
kellari vastasi ”huhuu”.
©Riikka Johanna Uhlig
 

Keskustelu artikkelista

  1. Minusta hieno runo näin. Kun olit pieni tai nuorempi, et ajatellut reseptejä, sukuperintöjä, muistoja. Elit. Nyt kun aikaa on kulunut, mansikkamehu tuo mieleen muutakin kuin mummun reseptin. Nyt olisi aikaa ja kiinnostusta kysellä vaikka mitä. Kellariin (mehut) kadonnut mummu on jättänyt jälkeensä sinun kulkea omia käytäviäsi. Kellari vastaa sinulle, sinä kuuntelet ja tulkitset.
    Näin minä tämän runon ymmärsin – ei mitää liikaa, ei mitään liian vähän: hieno kuva.

  2. Kiitos kommentistasi, Liisa! Tuntuu hyvältä, että ymmärrät runon noin laajasti. Ehkä se sitten käy sellaisenaan. Ihan konkreettisesti oli mummu mielessä kirjoittaessani.

  3.  

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.