Nyt kun olen tarpeeksi vanha pitämään mansikkamehusta ei isoäitiä enää ole. Hänen päänsä hävisi näkyvistä kellarin luukkuun. Kun kurottauduin katsomaan näin eri suuntiin johtavia salaisia käytäviä. Huusin ”huhuu”, kellari vastasi ”huhuu”.
©Riikka Johanna Uhlig
Minusta hieno runo näin. Kun olit pieni tai nuorempi, et ajatellut reseptejä, sukuperintöjä, muistoja. Elit. Nyt kun aikaa on kulunut, mansikkamehu tuo mieleen muutakin kuin mummun reseptin. Nyt olisi aikaa ja kiinnostusta kysellä vaikka mitä. Kellariin (mehut) kadonnut mummu on jättänyt jälkeensä sinun kulkea omia käytäviäsi. Kellari vastaa sinulle, sinä kuuntelet ja tulkitset.
Näin minä tämän runon ymmärsin – ei mitää liikaa, ei mitään liian vähän: hieno kuva.
Kiitos kommentistasi, Liisa! Tuntuu hyvältä, että ymmärrät runon noin laajasti. Ehkä se sitten käy sellaisenaan. Ihan konkreettisesti oli mummu mielessä kirjoittaessani.