Pään irrotus miekalla ei ole julmaa,
vaan surullista. Hyvin surullista.
Ei kenenkään suonissa virtaa puhdas lähdevesi
eivätkä Baabelin tornit
kurotu katsomaan mestattua
Kyljissä kuumottaa kosto
miekan vingahdus
ruosteviiru naisen lavassa,
äidin helmassa haavat.
Mikä oli hyökkäys, mikä puolustus,
kenen rangaistus, kenen teko –
ja kuka tuomitsee
sanoja, sanottuja, sanomattomia
kuin otsalle tiivistyneitä
suolaisia molekyylejä?
Turpa tukkoon, pää pois
hevosmieheltä –
ei puhu enää tosia sanoja
vain hänen ruumiinsa enää väräjää
sanoja, dialogista poistettuja
surullisia elementtejä
rehellinen hevosmies hevoskauppias
joka pelasi kaiken
Nyt ollaan tummissa vesissä.
Mielenkiintoisin on tuo toinen säkeistö, ”ruosteviiru naisen lavassa, äidn helmassa haavat.” Näistä kahdesta säkeestä runon tulkinta alkaa haarautua, varsinkin kun seuraavaksi kysytään, kenen rangaistus, kenen teko.
Jos ajatellaan, että tapon kohde on hevosmies, siis mies, niin äiditkö, naisetko tuon kaiken aiheuttavat? Vai kärsivät tuon kaiken?
Vähän tiivistäisin. Ottaisin tuon Hyvin surullista pois. Ja nuo suolaiset molekyylit kysymysmerkin kanssa jäävät mulle arvoitukseksi.
Mutta siis lopuksi en voi olla laittamatta yhtäläisyysmerkkiä. Rehellinen hevosmies, = Putin. Tällaista meidän aikanamme…
Hui kamala, ei kyllä naapurimaan hallitsija ollut mielessä. Viittasin mielestäni Michael Kohlhaasista kertovaan elokuvaan. Ehkä pitäisi vaihtaa tekstiin hevoskauppias. Ehkä pitäisi myös katsoa elokuva uudestaan, siitä on jo jonkin verran aikaa, kuten myös runon kirjoittamisesta. Selvästikin runoratsu kaipaa vielä sukimista, ehkä pitää kaviotkin puhdistaa.
Heinrich von Kleistin Kohlhaasista kertova romaani on ilmestynyt suomeksi nimellä ”Mikael Kohlhaas”, suomennos Elvi Sinervon. Hurja kaveri. Vastaava elokuva on ranskalaista tuotantoa. Pääosaa näyttelee Mads Mikkelsen. Mikkelsen kertoi haastattelussa, että hänellä oli ollut 2 kk aikaa oppia sekä ratsastamaan että puhumaan ranskaa.
Wow. herättää paljon tunteita. Lopun hevosmiestä en tosin ehkä ihan ymmärtänyt. Kiitos
Pitäisiköhän runon alussakin viitata hevosmieheen, kuvata vaikka kuinka hän ratsastaa? Ehkä loppu sitten kävisi paremmin järkeen.