Sarjasta LAPSUUS n:o 5 ( kiltti ja kuuliainen)
Lauantaiaamuna meidän parvekkeen alla palloili kolme mustiin pukuihin ja muutenkin siistiin sotisopaan pukeutunutta parikymppistä miestä.
– HIENOT KOLMOSET! ilmoitti toinen Kakkoslikoista meille sisähuoneisiin. – Miehiä!
– En välitä! kailotti toinen kantanaan. Tarkensi vielä: – Miehistä!
– Entäs kun haluat lapsia? haastoi toinen terassin kynnyksellä kädet puuskassa seisten.
– Mää adoptoin.
– Mistä muka?
– Afrikasta. Mää haluan suklaanruskean lapsen.
– Tuo on kolonialistinen ajatustapa! Ja vähän rasistinenkin!
– Kui ni?
– Ajatteles nyt, keskustelun avaaja haki hetken oikeata ilmaisua.
– Mietis oikein. Kolme mustaa miestä Karjarannassa.
– Nii. Nii’i? Toinen likoista oli jo ihan sekaisin sen suuriäänisemmän edessä.
– Ne tulevat käännyttämään meitä mormoneiksi. Jommankumman äänessä kalskahti määrätietoisuus.
– Suomessa on jo tarpeeksi uskontoja.
– On Suomestakin lähetetty saarnaajia Afrikkaan, altavastaajaksi joutunut rupesi miettimään perusteluja.
– Nii. Ja Euroopasta! Saarnataan ensin ja ryövätään sitten maat ja mannut.
– Ja otetaan lapset orjiksi. Nyt pääsi jo toinenkin vauhtiin.
– Ja viedään oma kulttuuri.
– Mutta on kaikilla ihmisillä oikeus puhua omasta puolestaan, jompikumpi myöntyili vaimeasti.
– Tulee siinä kyllä ongelmia.
– Ihmisiä pitää suojellakin, toinen arveli varovasti.
– Nii joo. Mutko …
– TAUKO –
– Ennen suojeltiin lapsia.
– Miten niin? Kuka koskaan on lapsia suojellut?
– Saarnaamalla saatiin lapset tottelemaan. Niin suojeltiin…
Sanoja näytti vähän eksyneeltä. Hän rupesi räpläämään lettiänsä.
– Karkkipäivä tuli vasta, kun lapsi oli kiltti.
– Oli kovaa olla kiltti.
Sitten seurasi muistelustuokio yhdessä edellisiltana luetun Jörö-Jukan pohjalta. Jörö-Jukka on maailman kuuluisin lasten kuvakirja, joka on täynnä runomuotoisia opettavaisia ja lystikkäitä tarinoita. Kirja on ilmestynyt 1840-luvulla Saksassa, suomennettu 1869.
Kumpikin muisti, että kirjassa Laura paloi poroksi, ennen kuin ehti olla kiltti. Laura ei totellut ja leikki tulitikuilla. Jäljelle jäi Laurasta vain kasa tuhkaa ja kenkäpari.
–Â Ja Pekalta kraatari leikkasi peukalon, kun Pekka ei totellut, vaan imi peukaloaan.
Sanoja teki sormillaan saksen leikkuuliikettä. ”Sakset sanoo niks ja naks. Poikki menee yks ja kaks.”
– Aika julmia juttuja, toinen huokaisi.
– Eikä se ole ainoa kirja, jossa on julmia juttuja, toinen myötäili.
– TAUKO –
– Mennään Neuvotteluhuoneeseen! komensi se likoista, jolla oli kirkkaammat silmät.
– On aika päättää, mitä mieltä me ollaan …, julkilausui se toinen saman näköinen.
– … siitä, että kaikkea, mitä sanotaan …
– … ei tarvitse uskoa …
– … eikä totella aina kun sanotaan…
– PAM!-
Minun tekniikkakammarini ovi paukahti kiinni 9-vuotiaiden neuvottelijoiden jälkeen. Oven läpi kuului kovaääninen puheenrapina.
Uusin julkilausuma manipulaation ja käskytyksen rajoista oli selväsanaisesti muotoutumassa. Kohta se teipattaisiin oveen valtaapitävien luettavaksi.
