Tarinavirta

Mirandalla oli kesäloma. Hän oli tallettanut liikenevät rahat opettajan palkastaan vaaleanpunaiseen säästöpossuun. Nyt oli aika irrotella. Finnairin tarjouslento Bangkokiin ja jatkolento sieltä Koh Samuille maksoivat sievoisen summan.

En sure. Ties koska pääsen seuraavan kerran matkaan. Talvella opettajien loma-aikaan lennot ovat kalliita. Hän oli seurannut Rantapallo.fi sivustolta äkkilähtötarjouksia.

Mitä pakata mukaan? Miranda latoi matkalaukkuun sortseja, t-paitoja ja kesämekkoja. Sandaalit, lippalakki, aurinkovoidetta, tummat lasit, luettavaa, kannettava tietokone. Näillä pitäisi tulla toimeen, hän päätteli. Matkavakuutus, luottokortti ja käteistä. Mitenkähän osaan laskea vaihtokurssin?

Se osoittautui helpoksi. Miranda laski, että 100 bahtia oli pyöreästi kolme euroa. Kelpo thairuoka-annoksen sai halvimmillaan 50 bahtilla. Oluttölkki maksoi saman verran.

Taidan viihtyä, tyttö tuumi loikoillessaan Chawengin hienohiekkaisella rannalla vaaleansinisen sarongin päällä.

”Massage”, nuori tyttö huuteli. Miksi ei, Miranda ajatteli. Loma kannattaa ottaa hemmottelun kannalta. Raadan sitten syksyllä.

Tuntui taivaalliselta maata pehmeällä patjalla rantakatoksessa. Merituuli ja aaltojen pauhu vaivuttivat hänet uneen. Hierojatytön taitavat kädet löysivät kipupisteet. Kookosöljyn tuoksu tuntui vielä illallakin iholla.

Miranda oli majoittunut pieneen bungalowiin rannan tuntumaan. Kookospalmut huojuivat tuulessa. Kaskaat sirittivät auringonlaskun aikaan. Silloin myös moskiitot kävivät kimppuun. Miranda sytytti hyttyskierukan ja istuutui teemukin kanssa terassilleen. Oli illallisaika. Hän toivoi, että olisi saanut matkaseuraa, mutta opiskelutoverit olivat olleet kiireisiä. Ajatus istumisesta yksin ravintolan pöydässä ei houkutellut.

Täytyyhän minun syödä, hän tuumi ja suuntasi kulkunsa rannan suuntaiselle pääkadulle. Sen varrelta löytyi thairavintoloiden lisäksi baareja, pizzerioita ja yökerhoja.

”Kaunis neito, istu seuraamme”, kaksi ruskeaksi paahtunutta nuorta miestä kutsuivat, kun hän astui kodikkaan näköiseen Sawwadeen puutarhaan.

Miranda tunsi itsensä rohkeaksi. Hänhän oli lomalla, kaukana kotoa. Oli mukava ajatus vaihtaa kuulumisia.

”Peter ja Mark Australiasta. Ollaan opiskelukavereita ja täällä snorklaamassa. Tosin saaren rannassa korallit ovat kuolleet. Ollaan lähdössä huomenna Koh Taolle”, he kertoivat. Miranda oli kokeillut aikaisemmilla lomillaan snorklausta.

Hän innostui. ”Mahtuisiko siihen veneeseen vielä yksi?”

”Totta kai, lähtö on jo kahdeksalta aamulla. Jaksatko herätä?” pojat kiusoittelivat.

”Voi olla, etten nuku ollenkaan jännityksestä”, Miranda hymyili.

Ilta oli sametinpehmeä. Taivaalle nousi kirkkaita tähtiä. Merellä näkyi mustekalapyydystäjien veneiden kirkkaat valot.

”Olkaa hyvät, banaaninlehtikalaa ja som tam papaijasalaattia. Otatteko toiset oluet?” Tarjoilija oli kantanut valkosipulille tuoksuvan kalavadin pöytään. Papaijasalaatti sai hikikarpalot kohoamaan Mirandan otsalle.

Pojat nauroivat. ”Totut kyllä. Voit pyytää jatkossa miedomman annoksen”, he selittivät.

Loistavan illallisen kruunasi kookosjäätelö ja pieni pullollinen thaiviskiä.

”Tätä kuuluu juoda coca-colan kanssa, mutta me tykätään siitä raakana jääpalojen kanssa”, pojat selittivät.

Miranda maistoi ja totesi, ettei se ainakaan viskiltä maistunut. Lämmitti kyllä mukavasti.

”Kiitos, nyt on parasta vetäytyä. Nähdään aamulla laiturilla”, Miranda toivotti hyvää yötä. Olo oli raukea. Nenä kohti uusia seikkailuja, hän ajatteli ennen nukahtamistaan.

Snorklausretki oli loistava. Pikavene kiiti aaltojen harjalla. Miranda nautti vauhdista ja iloisesta odotuksesta. Veneen kippari oli varannut kaikille snorkkelit, räpylät ja oranssinpunaiset pelastusliivit.

”Varokaa polttamasta nahkaanne”, hän kehotti.

Miranda pujotti bikiniensä päälle väljän t-paidan. Hänellä oli kokemusta, miten helposti hartiat paloivat. Värikkäät korallit ja vielä värikkäämmät merikalat saivat kaikki ihastuksen valtaan. Hienoa, että tällaista pääsi näkemään.

”Haluatteko uida merikilpikonnien kanssa?” kippari kysyi paluumatkalla. ”Voin poiketa tuonne lahdenpohjukkaan. Uikaa varovasti, että ette säikytä niitä.”

Siinä oli käydä päinvastoin. Miranda lähti uimaan komean kilpikonnan perään. Se nousi yllättäen pintaan aivan hänen edessään. Tyttö räpiköi nopeasti takaisin. Hän veti merivettä henkeensä. Se kutitti nenää ja kurkkua.

”Olipa se suuri. Hieno kokemus”, hän hehkutti, kun sai hengityksensä tasaantumaan.

Pojat nauroivat. ”Saimme sinusta hyvän kuvan. Tyttö ja merikilpikonna. Sopiihan että laitamme sen Facebookiin.

Miranda nauroi. Siitä vaan. Hauskaahan se oli.

Hän jakoi kuvia meriretkestä omalle aikajanalleen. Tykkäyksiä tuli kymmenittäin. Hätkähdyttävin viesti tuli Mama Maddalenalta.

”Tyttöseni, katselin päivitystäsi. Olen huolissani. Nämä valkohampaiset nuoret miehet herättävät minussa pahoja aavistuksia. Heidän hymynsä on liian leveä ja silmät kertovat kätketyistä tunteista. Tarotkortit ennakoivat ilmassa leijuvaa uhkaa. Lupaathan olla varovainen, Mama.”

Miranda hämmästyi. Hänen mielestään uudet seuralaiset olivat mukavia. Tai kyllä hän oli aistinut heidän puheissaan kilpailuhenkeä ja pientä rehentelyä. Peter oli sanavalmis ja hallitsi keskustelua. Mark myötäili, mutta esitti välillä teräviä kommentteja.

Seuraavat päivät olivat tyyniä ja rauhallisia. Miranda teki aamuisin paljain jaloin pitkiä kävelyretkiä rantahietikolla. Mainingit huuhtoivat sääriä. Hän oli onnellinen. Oikeastaan oli rentouttavaa olla yksin, kun sai vaeltaa omaan tahtiin. Hän oli jo tottunut paikalliseen ruokakulttuuriin. Aamupalaan kuului nuudelikeitto. Lounaaksi hän osti kadunvarresta tuoreita kullankeltaisia mangoja, makeita ananaksia ja karvaisia rambutaneja. Jos banaanipannukakkukauppias sattui kärryineen paikalle, hän ei voinut vastustaa rasvaa tiriseviä lettuherkkuja.

Illalla hän istui lähiravintolan terassilla maistelemassa mereneläviä. Viereisen bungalowin eläkkeellä oleva suomalaispariskunta oli ottanut hänet suojatikseen. Ystävällinen Eila-rouva huhuili joka ilta auringonlaskun aikaan tulisiko hän aperitiiveille. Hänen miehensä Jaakko tarjoili cocktaileja. Sex on the Beach oli hänen suosikkinsa.

”Tykkää nimestä”, Eila nauroi. ”Minä pidän enemmän mintunlehdillä maustetusta Caipirinhasta.”

Miranda sai maistaa joka ilta uutta sekoitusta. Tuoreesta ananaksesta puristettu mehu Pina Coladassa oli taivaallisen hyvää.

”En olisi arvannut, että teillä eläkeläisillä on täällä näin mukavaa”, hän kiitteli.

”Sinulla on vielä työura edessä. Me voimme vakuuttaa, että elämää on sen jälkeenkin.”

Mirandan sydäntä liikutti, kun Jaakko halasi pulleaa Eilaa. Kaikesta näki, että he osasivat nauttia elämästä.

”Nyt on aika lähteä illalliselle. Näin, että kalastajat ovat saaneet saaliiksi tuoreita mustekaloja. Mikään ei ole sen parempaa, kuin grillatut mustekalataskut”, Jaakko sanoi ja vaihtoi ylleen kirjavan kiinanruusuilla kuvioidun paidan.

”Mikä tämä vihreä juttu on?” Miranda kysyi, kun pöytään kannettiin mustekalan lisäksi vadillinen valkosipulilla maustettua wokkipaistosta.

”Se on morning glory. Suomalaista nimeä en tiedä. Maista, se on herkullista.”

”Eila ja Jaakko, te hemmottelette minua. Kaikki on ollut mielettömän hyvää”, Miranda kiitteli. Taivaalle oli noussut täysikuu.

”Koh Phanganilla on tänään Full Moon Party”, Jaakko tiesi. ”Nuoriso juhlii aamuun asti. Kerrotaan, että sinne tulee rosvoja Bangkokista. He tyhjentävät nuorten taskut, kun nämä ovat sammuneet rantahietikolle.”

Mirandaa puistatti. Hänellä ei ollut mitään halua mennä moisiin juhliin. Mitenkähän Mark ja Peter? Hän oli tavannut pojat pari kertaa oluella lähibaarissa. Yhteiset retket olivat jääneet. Pojat olivat pian lähdössä Bangkokin kautta kotiin Australiaan.

Miranda tutki Lonely Planetia. Koh Samuin päänähtävyys oli Big Buddha. Hän nousi saarta kiertävään song tao lava-auton kyytiin. Se pysähtyi kättä heilauttamalla. Pysäkkejä ei tarvittu.

Kesämekko hulmusi merituulessa, kun hän hyppäsi autosta alas. Big Buddha seisoi ylväänä saaren pohjoispuolella lähellä pientä kuvankaunista lentokenttää.

Miranda varjosti kädellä silmiään. Kaksitoista metriä korkea kultainen Buddha hymyili arvoituksellisesti. Miranda kiipesi jyrkät portaat ylätasanteelle.

”Hei, hauska tavata”, Mark huhuili.

Miranda heilautti kättään. ”Odota kun saan vedettyä henkeä. Luulin, että te olette jo lähteneet.”

”Huomenna vasta. Tultiin näin viimeisen päivän kunniaksi tervehtimään Big Buddhaa. Istu viereemme. Tarjolla on terttu pikkubanaaneja.”

Miranda kaivoi repustaan vesipullon ja maisteli makeita banaaneja. Ne olivat vain sormen mittaisia, mutta makua oli reilusti.

”Onko ikävä jo tyttöystäviä?” hän kiusasi.

Markin kasvojen yli kulki varjo. Peter hymyili.

”Haluatko nähdä? Ystäväni Adele lähetti juuri kuvan.”

Miranda näki kännykän näytöllä kauniin tummasilmäisen naisen.

”Olemme seurustelleet pari vuotta. Ostin Chawengin kiinalaisesta kultasepänliikkeestä sinisafiirisormuksen. Mark on lupautunut best maniksi”, hän kertoi silmät vilkkuen.

Mirandaa jäi vaivaamaan, miksi Mark katsoi muualle. Tämähän piti olla ilouutinen.

”Pidetään kisa, kuka ennen alhaalla”, Mark ehdotti.

Miranda pinkaisi matkaan. Hän oli ketterä ja ehti ensimmäiseksi portaiden juurelle. Aurinko häikäisi, kun hän kääntyi katsomaan, kuka olisi seuraava.

Portaista kuului mätkähdys. Peter oli kaatunut ja kieri nyt vaarallisen näköisesti alas. Hänen päänsä kolahti lohikäärmekaiteeseen.

Mark ja Miranda ehtivät yhtä aikaa paikalle. Peterin kengänpohjaan oli tarttunut banaaninkuori.

”Liukastui piruparka”, Mark totesi. ”Kuollut on.”

Miranda kauhistui. Ei voinut olla totta. Juurihan mies oli ollut täynnä elämäniloa.

Mark soitti kännykällä apua. Tapaus todettiin onnettomuudeksi. Näkikö Miranda Markin silmissä muutakin kuin surua? Voitonriemua?

Hän kertoi Suomeen palattuaan Mama Maddalenalle tapaturmasta. Tämän kasvot olivat vakavat.

”Aavistin, että jotain pahaa tapahtuu. Osaatko kertoa poikien väleistä enemmän?”

”Arvelin heitä ensin poikapariksi. Niitähän näkee paljon Thaimaan rannoilla. Tyttöystävän kuva selvitti tilanteen. Ihmettelin Markin reaktiota. Tuli mieleen, oliko hänkin ihastunut tähän Adeleen.”

Mama mietti. ”Voit olla oikeassa. Jos tyttö oli molempien mielitietty, Mark koki jääneensä toiseksi. Ehkä hänelläkin oli toiveita? Ne murskaantuivat, kun tuli puhe sormuksesta. Se taisi olla aikamoinen yllätys. Banaaninkuori sattui liian sopivasti osumaan Peterin tossunpohjaan.”

”Kamalaa. En voi uskoa sitä.”

”Et tiedä mitä rakkaus ja mustasukkaisuus teettää. Onneksi olet itse turvassa. Jäikö sydämesi Koh Samuille?”

”Kyllä vain. Nautin aurinkoisista päivistä ja hyvästä ruuasta. Toin sinulle tuliaisiksi vihreää currya. Maistele varovasti, se on aika vahvaa.”

Mama saatteli Mirandan ovelle.

”Kiitos, vaihdetaan viestejä Facebookissa jatkossakin. Seurasin matkaasi netin välityksellä. Tuntui kuin olisin ollut itsekin mukana. Mitä tapahtui kahden viimeisen viikon aikana? Et päivittänyt mitään?

”En voinut, olin Samuin hiljaisella pohjoisrannalla pienessä bungalowkylässä. Siellä ei ollut nettiyhteyttä. Kerron sinulle myöhemmin.”

”Minulla olisi pieni toivomus. Voisimmeko joskus maistaa yhdessä sitä Pina Coladaa?”