Jake koetti keskittyä. Yritys-yritysmarkkinointi oli periaatteessa kiinnostavaa, kunhan pääsi alkuun. Ei tarvinnut kuin aloittaa lukeminen ja alkaa piirrellä mindmappeja. Ongelma oli siis päästä alkuun.
Jake tuijotti kirjaa. Kirja ei reagoinut. Hän mietti, pitäisikö aloittaa sittenkin QLit-kurssista. Mutta mitä hän Qlitillä ylipäänsä teki, joku muu kuitenkin hoitaisi tietokannat. Tuollaisen moskan voi delegoida muille, itse keskittyisi verkostoitumiseen ja vaikutuspinnan kasvattamiseen. Human-human-interfaceen. Parhaita tuloksia sai kun keskittyi yhteen asiaan. Niin kuin pelissä, ei voi olla DPS ja medic yhtä aikaa, tai ei ainakaan tehokas. Fusessakin tarvittiin tiimityötä. Mistähän saisi muuten sopivat varusteet? Jos Darpa hoitaisi, sillä on suhteet siihen liigaan. Sit voisi –.
Voisi fokusoitua. Nyt voisi fokusoitua tuohon kurssikirjaan.
Jake avasi kirjan merkin kohdalta. Sivu 671. Siis ei jumalauta. Opintoja aloittaessaan Jake katsoi, että vittu millaisia raamattuja oli luettavana, kunnes tajusi että ne oli vain hakuteoksia, niistä haettiin vain mitä tarvittiin. Piti oppia oppimaan.
Jake luki yrityksen missiosta ja visiosta. Ne pitäisi selkiyttää ensin. Missio ja visio. Mikä tuote, kenelle, missä kanavissa ja millä keinoin. Budjetti ratkaisi myös.
Fusepointissakin piti miettiä painopistealueet. Pelit olivat juuri niin kuin elämä. Mitä tavoitteli, minne meni, millä keinoin. Keskittyi ja hankki alkuun tarvittavat resurssit. Ehkä pelit heijastelivat elämää. Ihmisethän niitä pelasivat. Saisi olla enemmänkin arvostettua puuhaa.
Jake muisti, että osa Fusepointin alueista oli vielä tutkimatta. Caperlode oli ihan mieletön. Kaupunki oli ansoitettu, ensinnäkin, sitten siellä oli ne ruokakätköt. Rotta-ansojakin. Darpan medipakki hupeni siellä kovaa vauhtia. Ja sitten se tulitaistelu viimeksi, se oli oikeata kolmiulotteista shakkia. Rynnäkkö ostarin ja pankkien välistä, just niin kuin joku elokuvahahmo, samaan aikaan kun Tono suojasi ylhäältä ja Darpa sijoitti savukranaatteja, katkoi sähköjä, hakkeroi ovia. Toisen tiimin jäbät pisti parastaan nekin, silloin just mahtavaa kun vastustaja oli tasaväkinen –.
Niin kuin markkinoinnissa? Voisiko sen nähdä samalla tavoin? Jake yhdisti piuhat taas silmiin, ja silmien edessä oli sama kirjan sivu.
Taisteltiin samoista aluista, kilpailijat ja kollegat, kylläkyllä. Voisiko oppitunnit pelillistää johonkin virtuaaliin? Kuka nyt enää kirjoja pänttäsi? Jakella ei ollut yhtäkään kirjaa hyllyssä, hän ylpeili sillä. Kun Jake oli skidi faija oli raahannu jotain luettaviksi, mutta eivät ne vaan napanneet. Pari mangakirjaa oli. Jake koetti piirtääkin vähän aikaa mutta se jäi sitten. Jake ei oikein tiennyt miksi mikään ei edistynyt. Hän oli joskus ajatellut ohjelmointiakin, kun oli seurannut miten kaverit suunnitteli omaa appiaan, mutta sekin jäi sitten vain muutamaan riviin olio-ohjelmointikoodia. Voi helvetti. Ehkä vain kunnianhimoa puuttui.
Jake katsoi taas kirjaa. Sama sivu aina vaan. Chosen Pastissa kirjan olisi voinut omaksua vaan klikkaamalla sitä. Olisikin jokin plugi, joka siirtäisi tiedot mieleen. Mutta vaikka se voisikin siirtää mieleen noin vain, sitä piti pystyä myös soveltamaan. Siis oli vain luettava, prosessoitava, otettava omaksi. Kaikki mitä teki paljon, alkoi sujua. Niin kuin ohjelmointi, tai piirtäminen.
Ehkä minä olen taktiilinen oppija, Jake pohti. Sellaisia ei otettu kylliksi huomioon opetusohjelmassa. Jotkut oli visuaalisia ja jotkut auditiivisia ja jotkut taktiilisia. Minä olen hyvä hahmottamaan kolmiulotteisia tiloja.
Jos tästä tekisi jonkin kyber-jonkin, joka opettaisi kuin itsekseen kun sen pelaisi läpi. Joo. Siis markkinointi-rope? Olisikin aika siisti. Jake etsi vähän aikaa hakusanoilla, mutta ei löytänyt vastaavaa. Sellaisen voisi ohjelmoida. Voisi olla hitti. Pelit vastasivat todellisuutta, sitä voisi markkinoida markkinoinnin opetuspelinä. Siinä olisi konkreettinen taso, jolla kuluttajat liikkuivat, mainonnan taso ja sitten tietoverkoissa tapahtuva taistelu vaikutusalueista.
Kuulosti oikein tosi supertylsältä.
Pitäisi lisätä jokin suurempi tavoite. Niin kuin esimerkiksi globaali dominanssi.
Jake jäi tuijottamaan ikkunaa. Pilvet leijailivat tummina ja sadetta enteilevinä, auringon valo tihkui kituliaasti läpi. Ilma oli kostea ja raskas.
Konfliktit ja ympäristökatastrofit voisivat olla mukana liiketoimintaa haittaavina tekijöinä. Ja dominanssi voisi luoda vastavoimia. Jos monopolisoidaan, ajetaan kilpailu ulos, jengiä joutuu työttömäksi ja rahattomaksi ja ne rähinöi, ja sitten pitää palkata vartijoita, joilla on tasereita ja ja luotiaseita. Siihen voisi ottaa ihan perusmosurin näkökulmankin. Sais kaupunkisotalevelit siihen.
Pitäisi vain ohjelmoida se. Ei kyllä menisi enää indiepelinä, vaatisi jo ison tiimin. Mutta se oli se taas se ohjelmointi. Jake ei osannut mitään. Saisikohan ideoinnista palkkaa? Olihan niitä concept artistejakin. Mitä Jake oikeastaan osasi? Pelkällä idealla ei päässyt vielä pitkälle. Mikä hänen roolinsa pelinkehityksessä olisi? Hän voisi johtaa tiimiä. Just niin varmaan. ”Johtaja etsii tiimiä tekemään työt.”
AAA-luokan pelejä voi työstää tuhatkin tyyppiä. Oli koodareita, hahmojen suunnittelijat, sitten ne jotka rakensivat maailman ja tekivät pelimekaniikan. Pitäisi varmaan olla myös perustiedot fysiikasta jos olisi vastuussa fysiikkamoottorista. Mutta ei kaikkea tarvinnut osata. Vastuualueena voisi olla vaikka sitten se mekaniikka, joka toimisi virtuaaliyritysten sodissa. Siinä täytyisi vain ymmärtää viestintää, B2B-viestintää, megatrendien vaikutusta ja lakeja.
Eli juuri tätä, mitä tässä nyt niin kuin pitäisi päntätä.
Ei jumalauta. Jake kiskoi katseensa ikkunasta irti ja takaisin kirjaan. Sivu 671. Hän vilkaisi seuraavalle sivulle, sitten luvun loppuun. 13 sivua, sitten hän loggaisi sisään. Hän olisi ansainnut sen.
