Runot

Radon-kissan ankea kohtalo

Radon-kissa kellarissa

Erzgebirgen uumenissa.

Silmät säihkyy sieverteissä

malmivuoren syövereissä.

 

Punajuuripurkkirivi

seisoo jäykkänä kuin kivi.

Sitä mirri vahtii salaa,

miettii, jospa saisi kalaa.

 

Kyllästyttää toimi vahdin,

alkaa tahtoisi jo jahdin.

Mutta vankina on kissa

kaivosmiehen kellarissa.

 

Säteilyä saanut liikaa

kaivosmies, ken paistaa siikaa.

Siksi kissaa pois ei päästä,

perkuujätettäkään säästä.

 

Alla talon perustuksen

tietää kaivosluolan uksen.

Siitä kulkenut on kissa,

jonka silmät kellarissa

 

hehkuu viimeisintä päivää.

Vaikka vailla huolen häivää

voisi olla kaivosmies,

sillä Mariekin jo ties:

 

Välkkysilmät alla talon,

hämärässä kellarin,

kertaavat vain päivän valon.

Syy ei ole radonin.