Tarinavirta

Maurice kertoi olevansa liikematkalla. Hänen selkeä ranskalaisella korostuksella äännetty englannin kielensä ilahdutti Mirandaa.

– Olen lähdössä illaksi Avignoniin. Minulla on siellä viininmaistajaistilaisuus. Esittelen Loiren laakson satoa. Haluatko lähteä seuraksi?

– Minulla on auto. Avignon sopii matkasuunnitelmaani. Löytyyköhän sieltä joku edullinen hotelli? Tämä viimeöinen oli oikeastaan minulle liian kallis, mutta halusin hemmotella itseäni monen matkustajakotiyön jälkeen.

– Jos sinulle sopii, voit yöpyä firmani studiossa. Se on vain yksiö, mutta tilava ja mukava. Minä voin nukkua sohvalla.

Miranda oli valmis seikkailuun. Hän saisi viinimaistelusta hyvän artikkelin lehteen. Hän oli kirjoittanut ruokajuttuja, mutta viinit olisivat uusi aluevaltaus.

Reitti Ranskan Rivieralta Rhone-joen laaksoon oli kuvankaunis. Miranda ajoi Mauricen punaisen avoauton perässä. He ohittivat kukkivia unikkopeltoja ja heleän vihreitä kukkuloita.

– Oletko ennen maistanut kermassa kypsennettyjä sinisimpukoita, jotka on maustettu sahramilla? Maurice kysyi, kun he pysähtyivät lounaalle pieneen tavernaan.

Viiniköynnökset kiertelivät pergolan katolla.

– Mmm, taivaallisen hyvää, Miranda huokaisi ja kastoi tukevan maalaisleivän viipaleen liemeen.

– Mitä pidät viinistä?

– Sopii täydellisesti näiden simpukoiden kanssa.

– Se on Alsacen valkoviiniä. Ihan kelvollista, Maurice hymyili.

Perillä Avignonissa Miranda yllättyi iloisesti. Studio sijaitsi vanhassa kerrostalossa. Pikkuruisessa hississä oli vedettävä ristikko oven edessä. Sisällä oli hämärää, sillä sinisiksi maalatut puiset ikkunaluukut olivat kiinni. Kun Maurice veti ne auki, huoneeseen tulvahti iltapäivän kirkasta valoa.

Ruusuköynnökset kiemurtelivat tapeteilla. Leveän sängyn peitteessä kukki ruusuja. Pyöreä sängynlevyinen makkaranmallinen tyyny näytti epämukavan kovalta. Seinillä oli värikkäitä viinijuhlien julisteita. Ranskalaiselta metalliristikoiden koristamalta parvekkeelta avautui näköala kapealle kadulle. Sen varrella vihanneskauppiaat esittelivät värikkäitä tuotteitaan.

– Tämä on kerrassaan viehättävä. Upeaa, kun kutsuit minut, Miranda ihasteli.

– Istu alas ja ole kuin kotonasi. Minulla on täällä hyvin varustettu keittiönurkkaus. Sopiiko aperitiivi ennen kuin lähdemme illanviettoon?

Maurice esitteli jääkaapin, joka oli täynnä valkoviinipulloja. Sen vierellä korkeassa telineessä oli punaviinipulloja enemmän kuin tavallisessa bistrossa. Maurice kaatoi kahteen jalalliseen lasiin kullankeltaista juomaa.

– Haluan esitellä sinulle maanmiehesi Juha Berglundin Sancerrea. Se on peräisin Loiren laaksosta.

Miranda maistoi. Viinin täyteläinen ja vähän kirpeä maku miellytti häntä. Maurice ojensi hänelle suomalaisen Viini-lehden.

– Lue, mitä viinistä kirjoitetaan. Sain lehden käydessäni viinitilalla.

Yrttejä muistuttava tuoksu on vihertäväsävytteinen ja nuorekkaan raikas, muistuttaen muun muassa herukkapensaan lehtiä ja sitrushedelmiä.

– Olen ylpeä, Hienoa, että suomalaiset pärjäävät täällä viinimaassa, Miranda sanoi.

Lasillinen maistui kotoisalle.

– Onko maistelutilaisuus lähellä? En uskalla ajaa näiden viinilasillisten jälkeen, hän huolehti.

– Otamme taksin. Ajamme kaupungin ulkopuolelle kukkulalle. Siellä on vanha linna, joka toimii nykyään ravintolana. Olen kutsunut joukon jälleenmyyjiä maistelemaan. He tulevat vaimojensa kanssa. Sovit hyvin joukkoon.

Miranda oli tyytyväinen, että oli ostanut värikkään kesämekon ja korkeakorkoiset sandaalit. Nyt niille oli käyttöä.

Miranda sitoi hiuksensa värikkäällä nauhalla pikaisen suihkun jälkeen. Hän rajasi silmät siniharmaalla luomivärillä ja laittoi vadelmanpunaista Lumenen huulipunaa.

– Näytät sievältä. Taksi odottaa, mennään, Maurice sanoi.

Hän näytti komealta vaaleassa pellavaisessa kesäpuvussa. Paidan ylänappi oli huolettomasti auki.

– Maurice vanha veikko, oletko vihdoinkin löytänyt vaimon itsellesi? kaverit virnistelivät.

Miranda tunsi yllättäen itsensä epävarmaksi näiden ranskalaisten seurassa. Hänen kielitaitonsa rajoittui tervehdyksiin ja ruokasanastoon. Tunnelma koheni heti, kun useimmat vieraista vaihtoivat keskustelun sujuvasti englanniksi.

– Miranda on suomalainen ja kirjoittaa lehtijuttuja. Olkaa varovaisia puheissanne, Maurice kertoi. – Kannattaa hehkuttaa kaikkea hyvää, mitä meillä täällä Ranskassa on tarjolla.

Miranda oli pyörällä päästään maistettuaan kymmenkunta pientä lasillista toinen toistaan parempia viinejä. Niiden kanssa oli tarjolla vain suolakeksejä. Maurice myhäili, kun sai tehtyä edullisia kauppoja.

– Tyttöseni, nyt juhlitaan, hän sanoi, kun he olivat palanneet studiolle. – Avaan kunnon samppanjapullon. Istutaan ikkunan ääreen ja nautitaan.

– Samppanjaa aamulla ja samppanjaa yöllä, tämä taitaa olla sitä makeaa elämää, Miranda nauroi.

He eivät ehtineet nukkua kuin tovin, kun Mauricen oli aika jatkaa matkaa. Hänellä oli sovittu liiketapaaminen. Sohvaa ei ollut tarvittu. Miranda hieroi silmiään.

– Laitoin vaahtokylvyn valmiiksi. Voit olla täällä niin pitkään kuin haluat. Laita ovi lukkoon ja ikkunaluukut kiinni lähtiessäsi.

Maurice antoi hänelle suudelman molemmille poskille ja heilautti kättään. Sitten hän oli poissa.

Taisi olla yhdenyön juttu, Miranda tuumi laskeutuessaan ylelliseen kylpyyn. Hän ei ollut pahoillaan. Seikkailu oli ollut liian hyvää ollakseen totta. Ei sitoutumista eikä vakuutteluja tapaamisista. Hetken kyllä kirpaisi, mutta sitten hän ryhdistäytyi.

Peilipöydältä löytyi Mauricen käyntikortti. Miranda sujautti sen olkalaukkuunsa, vaikka arveli, etteivät he enää tapaisi.

Tänään ei samppanja-aamiaista vaan tiukkaa työtekoa. Taidan suunnistaa katsomaan Avignonin nähtävyyksiä, hän päätti.

MESINKUT LEHDEN MATKARAPORTTI

Oletteko kuulleet Avignonin vankeudesta? Olen Miranda enkä ole täällä vankina. Tosin Palais des Papes – paavien palatsi muistutti kovasti vankilaa. Se oli tyhjä ja kolkko. Viisi metriä korkeat kiviseinät olivat ahdistavia. Ranskan kuningas siirsi 1300-luvulla katolisen kirkon hallinnon paaveineen Avignoniin. Täällä asui siihen aikaan kaikkiaan seitsemän paavia. Kerrotaan, että runoilija Petrarcan Laura-sonetit ovat syntyneet hänen Avignonin katedraalissa tapaamansa naisen innoittamina.

Kaipasin opastetun kierroksen jälkeen kunnon lounasta. Olen tällä matkalla maistellut eri maiden erikoisuuksia. Ranskalainen keittiö on ehdottomasti ylitse muiden. Nautin alkuruuaksi gaspachoa, kylmää vihanneskeittoa erinomaisen talon valkoviinin kera. Pääruuaksi tarjolla oli bouillabaissea, Välimeren kalaäyriäiskeittoa. Siinä oli valkolihaisen kalan lisäksi tuoreita simpukoita ja hummeria. Lähetän ruokatoimittajalle reseptin ja valokuvia. Veikkaan, että saatte tuota pikaa makumatkan ranskalaisen keittiön saloihin. Entä mitä sanotte jälkiruuasta? Suklaamoussea ja espressoa.

Minusta on tullut tällä matkalla herkuttelija. Tiedättekö, miksi ranskattaret eivät liho? Salaisuus on, että he syövät kaikkea hyvää, mutta vain vähän. Siihen minäkin pyrin, vaikka se on yllättävän vaikeaa.

Terveisin Miranda, joka jatkaa matkaa pohjoiseen Rhonen laaksoa pitkin

lähettäjä: miranda@gmail.com
vastaanottaja: noranora@gmail.com
otsikko: makeaa elämää

Bonjour, minusta on tullut tällä matkalla lähes ranskatar. Olen ihastunut ranskalaisen keittiön herkkuihin ja laatuviineihin. Voitko kuvitella? Minä, tavallinen opettaja. Sanotaan, että matkailu avartaa. Se on totta. Tapasin eilen charmantin ranskalaisen herran. Hän opasti minua viinien saloihin. Ei siitä romanssia tullut, mutta sain nauttia hetken makeaa elämää. Matkani jatkuu kohti pohjoista. Lähden Avignonista Sveitsiin ja sieltä Saksan halki takaisin kohti Suomea.

Miten sinä pärjäät? Et ole laittanut pitkään aikaan viestejä. Onhan kaikki hyvin?

kysyy Miranda, vähän tohkeissaan

Koulun kevätlukukausi oli melkein lopussa. Toukokuussa ilmat olivat kesäisen lämpimiä. Aimo kävi kuumana. Häntä huolestutti alkava kesäloma. Mitä Nora tekisi? Mitä Kimmo tekisi? Hän tiesi, että tytöllä oli ohjelmassa kirjoittajakurssi. Mutta he eivät enää tapaisi koululla. Hän päätti, että nyt oli aika kertoa tunteista.

– Nora, olen vähän miettinyt, Aimo aloitti ja punastui.

He olivat kevätretkellä Aulangolla. Nora oli pakannut mukaan eväskorin. Siitä löytyi täytettyjä patonkeja ja pullollinen kuohuviiniä. Kevätjuhlat olisivat jo viikon kuluttua ja he olivat päättäneet juhlistaa etuajassa lukukauden päättymistä. Nora katseli kahta valkoista joutsenta, jotka lipuivat tyynen lammen pinnalla.

– Kerro vaan, Nora hymyili. Hänen vatsanpohjassaan oli kutina, että nyt tapahtuu jotain peruuttamatonta.

– Nora, ajattelin Katrin kuoleman jälkeen, ettei elämällä ole enää mitään annettavaa minulle. Olen hoitanut koulutyön ja siinä se on ollut. Mutta sitten tulit sinä. Tuntuu, kuin olisin nuortunut. En tiedä kuvittelenko vain, mutta minun mielestäni meillä on ollut mukavaa yhdessä. Haluaisitko jatkaa? Tulisitko omakseni?

Aimo ojensi Noralle sormuksen. Sinisafiirit kimalsivat häikäisevästi. Nora kietoi kätensä Aimon kaulaan.

– Aimo, olen onnellinen. En tiennyt, että kaipaan turvallista syliä. Olen löytänyt sen sinun luotasi.

– Muuttaisitko luokseni? Toisit taloon väriä ja nuoruuden iloa.

– Muutan mielelläni. Mirandan vuokra-asunto voi jäädä tyhjilleen siihen asti, kun hän palaa. Jos vaikka muutan mieleni, minulla on paikka mihin karata, Nora sanoi.

Hän tunsi, että elämä oli nyt varmalla pohjalla.

– Mietitään häitä kaikessa rauhassa. Opetellaan ensin, miltä yhdessä asuminen tuntuu.

– Lupaan kokata sinulle herkkuruokaa viikonloppuisin, Aimo sanoi hymy silmäkulmassa.

lähettäjä: noranora@gmail.com
vastaanottaja: miranda@gmail.com
otsikko: olen kihloissa!

Aimo kosi eilen. Istuttiin Joutsenlammella ja juotiin muovimukeista proseccoa. Puut olivat huikean vihreitä ja linnut lauloivat serenadia. Herkisteltiin oikein sydämen kyllyydestä. Pussattiin ja mentiin sitten Aimon luo jatkoille. Muutan sinne. Sinun asuntosi jää tyhjilleen, mutta maksan kyllä vuokran ja käyn kastelemassa kukat.

Olen kuin kuumeessa. Tai huumeessa. En tiedä, mitä yhteiselämästä tulee. Kaikki näyttää nyt epätodellisen ihanalta.

Rakkain terveisin Nora, morsian, hih

lähettäjä: miranda@gmail.com
vastaanottaja: noranora@gmail.com
otsikko: huikeasti onnea!

Ihanaa, hurmaavaa, olen tosi iloinen puolestasi. En olisi ikinä arvannut, että poissaoloni johdattaa sinut Aimon syliin. Koska häät pidetään? Kiidän paikalle, vaikka olisin Timbuktussa.

Halit teille molemmille, Miranda, haltijakummi