Sarjasta LAPSET n:0 2: mielikuvitus
Koomassa on paljon hiekkaa ja aita ympärillä. Se on niin kuin iso hiekkalaatikko ja siihen kaivetaan paljon syviä kuoppia. Eniten kaivetaan heti kun lumi sulaa ja sitten taas kun tulee joulu.
Jarmolla on hiekkaa varten pyörän takana laatikko ja sininen lapio. Jarmo hyppää kuoppaan ja rupeaa lapioimaan. Minulla on ämpärin sangassa naru ja minä vedän hiekan ylös. Ämpäriin on maalattu sinisiä ja punaisia kaloja. Kalat pomppivat hiekasta ja uppoavat taas alas. Joskus Jarmo kuopan pohjasta sanoo PÖÖ ja irvistelee ja huutaa että kato mää olen Jarmo Pääkallo. Mutta se vaan sanoo. Ei Jarmo ole oikeata pääkalloa nähnyt.
Mutta minäpä olen. Minä löysin sen Kaunosen jäljiltä, kun Kaunonen lähti juomaan termarista kahvia ja jätti pääkallon irvistelemään kuopan reunalle. Pääkalloa minä säilytän hautausmaan vajan takana yhdessä piilossa. Haen sen Jarmolle, kun se kuopan pohjalla muka näyttelee ruumista ja pääkalloa. Sitten Jarmo rupeaakin kiroilemaan ja sanoo että äkkiä ylös, ulos ja lenkille. Kun minua naurattaa, Jarmo tosissaan raapii kuopan reunoja eikä meinaa päästä kuopasta ylös. Mutta kyllä se kumminkin pääsee.
Me sidotaan hiekkalaatikko tasaseen pyörän tarakalle. Pääkallo me upotetaan hiekkaan päällimmäiseksi.
Jarmo ohjaa pyörää sarvista. Tien urissa pyörä kiemurtelee. Rehulan vikuripää Ori-Aaroni konstaili raveissa ja joutui Nättiselle. Nyt Nättisen poika opettaa hevoselle tapoja ja hevonen opettaa Nättisen pojalle, mistä kiukkuinen hevonen on tehty.
Pyörä heiluu tienurissa ja pääkallo keikkuu ja irvistelee. Jarmo panee lippalakkinsa sen päähän. Koko matkan me kinataan, onko se mies vai nainen. Mutta minäpä sanon sitä Anneliksi. Ei Jarmo sille mitään voi, vaikka aina onkin kinaamassa. Anneli on kaunein nimi.
Kotona me piilotetaan pääkallo vanhansaunan vintille. Saunalla ei koskaan käy kukaan ja siellä Anneli saa levätä rauhassa.
Keittiössä Mirri haistelee uutta hiekkaa. Jarmo nostaa kissan laatikkoon ja käskee ruveta kaivamaan. Kissa raapaisee Jarmoa käteen. Äiti tekee meille voileipää ja kysyy, otetaanko me päälle juustoa vai kinkkua. Puhuessaan äiti kampaa minulle korvalle pieniä sykeröitä. Jarmo saa sormeensa mikkilaastarin. Äiti sovittelee Jarmon leivälle lisää lihaa ja Jarmo haukkaa kita ammollaan. Nahka liikkuu ylös ja alas ja tekee hauskoja laineita Jarmon päässä. Nahan alla nyökyttelee Jarmon pääkallo.
