1. Home
  2. /
  3. NOVELLIT
  4. /
  5. Muistatko, kuinka ensirakkaus satutti?

Muistatko, kuinka ensirakkaus satutti?

 

Kirje vanhalle heilalle

Surffailen öisin katselemassa vanhojen talojen myynti-ilmoituksia. Sovittelen meitä kahta asumaan niihin taloihin. Mietin, missä kohden huonetta sinä istut silmälasit nenävartta pitkin alas valahtaneena lukemassa lehteä. Välillä kurkkaat minua ja arvioit, kertaisitko lukemasi. Luovut ajatuksesta, sillä eniten Lännen mies inhoaa turhia höpinöitä.

Aina asumme omakotitalossa. Ja aina merellisessä maakunnassa!  Pesämme on meitä varten monta kertaa paikatussa rintamamiestalossa tai kolhossa ökyvuosikymmenen tiilitalossa, jossa on kodinhoitohuone ja takka vilvoitteluhuoneessa ja koko julkisivun mittainen terassi puistoon päin. Ja erkkeri! Siitä pääset ihailemaan rivissä ojentelevia lumimarjapensaitasi, sinä puutarhuri, jonka paras aika meni paperien pyörittelyssä.

Minun on lopetettava öinen retkeni väkivaltaisesti. Uuteen päivään on aina herättävä. Vaikeinta on käsittää, että suostuit ikäsi parhaat vuodet asumaan itärajan tuntumassa. Koko klaanisi levisi sille turhanpuhujien piirakkaleipureiden kulmakunnalle ilmineeraamaan.

Minusta se on Lännen miehelle noloa.

Vuosikymmenet olet kävellyt katuja, joista en ole koskaan kuullutkaan. Ehkä nykyisin työntelet rollaattoria ja väistelet kadun reunuskiviä. Pelkäät kaatumista ja käyt lääkäriltä kinaamassa lisävuosia. Katselet vastaanotoilla korkealla nahkapäällysteisellä sängyllä maaten, miten alapäälääkäri veistelee lastuja eturauhasesta tai selittää monitorista sydämentahdistimen toimintaa.

Käytät lukiessasi monimutkaisesti hiottuja silmälaseja. Niiden ja käteen sopivien suurennuslasien avulla selvität päivänpolitiikasta eläkeläisten sähköiset reseptit ja iltapäivän kotimaisten elokuvien nimet. Kumpi on lempileffasi Tyttö kuunsillalta vai Munkkiniemen kreivi?

Käyt optikolla säännöllisesti tarkistamassa, että varmasti vika on laseissa, kun hallitus julkilausuu yhä monimutkaisempia parakraaffeja sotejaoista ja pakolaisvirroista, koronoista ja Ukrainan sodasta. Sinä, vanha pilkunnussija, et voi käsittää, ettei nykyinen lausuntoja jakava virkamieskunta osaa pitää edes paussia siinä, missä kuuluisi olla pilkku.

Ruokamarketissa tarkistat kolmeen kertaan, että kahvi on oikein tai edes kohtuulliseksi hinnoiteltua ja kutunjuusto tuoretta. Eihän Idän kaupungissa edes tunneta vuohenjuustoa, mutta lapsuudestasi muistat sen kirpeän maun. Maiskutat suutasi marketin kylmätiskin äärellä. Vesi valahtaa suusta rinnuksillesi, kun kertaat kalapaistoksen reseptiä. Muutenkin olet ruvennut mussuttamaan puhuessasi. Ikenet kutiavat ja lääkkeet jyrsivät hampaiden vierustaan yhä kituliaampia ientaskuja.

Kohta menetät ajo-oikeutesi ja hankit itsellesi samanlaisen leikkiratin kuin lapsillesi puoli vuosisataa sitten. Seuraavaksi huudat Huutokauppakeisarin Heliltä ennakkotilauksena sellaisen auton etumaskin, jonka rattia ja nappuloita väännellessäsi ylläpidät tuntumaa, että edelleen lujaa menee. T-Maxista et ole kuullutkaan, se antaisi kuulemma miehistä lisäpotkua.

Ota varovasti mutkissa, hengitä kaarteissa sisäänpäin. Älä enää päästä autoasi menemään vapaalla, niin kuin joskus nuorena. Meidän piti Maantiesillan kautta ajaa Pomarkkuun, mutta sinä jumahdit velipojan autolla poikittain sillan mäkeen, siihen Maantiekadun puolelle vesitornin lähelle. Ammattikoulun pojat nostivat autonrottelon sivuun, ja Murren autokorjaamolta Jukka kävi yhdistämässä konepellin alta parit putkenpäät.

Se oli hauska matka, ja Pomarkun tädin pulla oli voihin ja sokeriin leivottua.

Mutta vieläkö sokeri sulaa kielelläsi? Vai kielsikö lääkäri voin lisäksi muutkin ilot? Toteltava on, kun vihdoinkin löysit itseäsi suuremman herran.

Enää et kyllä pääse elämäsi mutkissa ja vaihteiden sekoiluissa sanomaan, että opiksi tulevaisuutta varten ovat miehen mokat. Mokaamattomuuden mahdollisuudet ovat mennyttä aikaa.  Olet kauan sitten ohittanut sukusi miesten keskimääräisen eliniän. Loppuaika on bonusta. Onnea siitä! Perässä tullaan!

Mutta muistatko sentään vielä jotakin?

Muistatko, miten tuomet kuohuivat tienposkessa toukokuussa?

Muistatko sen tuoksun?

Muistatko, miltä maistui kesäkuussa ahomansikka polun pientareen muurahaispesän kyljessä?

Muistatko, kuinka ensirakkaus satutti?

Kumpaakin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

©Liisa Keitaanpää
 

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.