Pöytälaatikko

Milloin mies on onnellisimmillaan?

Mies haluaa olla Uuno Turhapuro. Sörsselsson osaa pysyä kaukana hameväestä, mutta Uuno sotkeutuu naistensa vyönnyöreihin ja essunkulmaan. Hän tekee sen aina luonnonlahjakkaasti onnekkaiden tähtien alla. Uuno on numero Yksi vaimon, anopin ja satunnaisten sihteerikköjen mielestä.

Uuno on juuri sitä, mitä lemmenkipeät naiset käyvät vonkaamassa nettitohtorin pakeilla: ”Mieheni on kiltti, huomaavainen ja täydellinen isä. Hän osaa siivota, kokata, tahkota rahaa. Mutta! Mistä löydän kunnon miehisen miehen, joka vie eikä vikise? Haluan hoivata miestäni, mutta sänkyyn haluan pedon, joka ei jaarittele, ei puhu eikä pussaa vaan käy ronskisti suoraan asiaan. Miten koulutan sellaisen miehen itselleni?”

Nettiseksologi ehdottaa sitä, mitä ensin miehet, sittemmin myös naiset, eniten inhoavat: Keskustelkaa! Kertokaa tarkasti mutta hyvässä hengessä kummankin tarpeista. Varatkaa kahdenkeskistä aikaa Dubain ylellisestä aikuishotellista. Sytyttäkää kynttilät tuoksuilla ryyditetyn kylpyammeen reunustalle. Hierokaa toistenne selkää. Keskustelkaa lempeästi yhteisistä hyvistä hetkistänne ja tulevaisuuden toiveistanne.

Uuno ja Uunon nainen vihaavat tunteiden kokoaikaista vatkaamista. He eivät halua pilkkoa joka ainutta lapsuuden mietettä, nuoruuden ajatuskoukeroa tai aikuisen ihmisen mieleen juolahtanutta horinaa.

Uuno haluaa olla Uuno, lähiympäristönsä kunkku, joka sanoo sanan silloin kun on asiaa. Uuno on kuolematon. Hän on ikiaikainen Uros ja raavas laumanjohtaja. Kauemmin hänen omaleimainen uroshajunsa naisen nenässä viipyy kuin siloposkisen Tuiskun tai rentuksi naamioituneen Tähkiksen.

Uuno saa toteuttaa omaa karheata sisäistä miehisyyttään ilman monenkirjavien varvashoitajien, kynsifiilareiden tai tukantumputtajien apua. Hänelle koko maailma on yhtä avoin kuin silloin joskus lapsena, kun hän taaperona veti perässään vaarin omin käsin rakentamaa puuautoa.

Villit naiset riippuvat Uunon luonnon tatuoimissa käsivarsissa. Sormeakaan nostamatta Uuno saa muijat misseistä mummuihin näperöimään tuuletuspaitaan lisää sormenjälkiä.

Uraputkeaan Uuno voi vääntää ihan siihen suuntaan, mihin kulloinkin näkee kutsumusta. Miehen suosio ei riipu rahasta eikä titteleistä. Mitä enemmän Uuno lepäilee riippukeinussa, sitä varmemmin hän saa vierelleen kavereita, kauniin naaraan ja maksuliikenteen suunnatuksi tililleen. Uunon ei tarvitse napeilla pelata, killingit kilisevät taskuun ja taskusta maailmalle ilman pankkiherran edessä nöyristelyä tai pankkiautomaatilla jonottelua. Uuno osaa delegoida elämän pikkumaisuudet muiden hoidettaviksi. Hän osaa alkukantaisen eläimen eleviestinnällä deletoida jopa änkyröivät byrokraatit niskastaan.

Parhaimmillaan Uuno on Harrikan selässä. Viilettäessään kohti auringonlaskua Uno The First on Easy Rider on the Road. Tuuletellessaan paitaansa leppeässä tuulessa Hangosta Petsamoon ulottuvalla catwalkilla mies löytää elämäänsä vapauden ja ikuisen nuoruuden. Toisinaan hän töksäyttää myös elämän rajallisuuteen, vaikka ei samoilla pölyisillä poluilla lennäkään kuin Thelma ja Louise.

Enää Uuno ei tarvitse muijaa, ei nalkuttavaa eikä rapsuttavaa, ei rahaa kinuavia kakaroita eikä edes vanhojen kavereiden kanssa vietettyjä kaljailtoja. Pari kertaa sillanpenkkaan ja venäläiseen rekkaan osuttuaan mies on kypsää kauraa siirtymään seuraavalle miehiselle lakeudelle, jossa puhaltavat raikkaat tuulet ja näkymää riittää joka suuntaan.

Oletteko koskaan nähneet äijälaumaa ryntäämässä maaliskuiselle natisevalle jäälle? Mystisen systeemin mukaan joka mies löytää paikkansa. Mies istuu kaukana toisesta miehestä, sovittaa kairaa haaroihinsa ja rupeaa melkein näkymättömin liikkein jahtaamaan elämänsä viimeistä saalista.

Onko liikuttavampaa näkyä kuin toppatakkinen urho istumassa lämpöistuimellaan aurinkoisella jäälakeudella? Oman elämänsä onnellinen mies, joka jallittaa tyhmemmän luulemaan, että muka tavallinen uunohan siinä miesluolassaan.