Kosketit myrskyä,
joka sinua lähestyi,
vimmaisena tuulena saapui
mustien pilvien kanssa,
jäisinä pisaroina pieksi kasvojasi,
ja se teki niin kipeää.
Keskellä aavaa se tapahtui,
tiettömän taipaleen takana,
missä olit yksin ja väsyneenä,
tyhjin käsin,
sydämessä kaikki,
mitä oli jäljellä.
Sinä kosketit pelkoa,
ja se katosi,
kun sinä et kadonnutkaan
myrskyn silmään,
vaan tulit osaksi sitä.
©Anniina Holma-Suutari
