Menettämisen pelko,
en voi vastaanottaa keneltäkään mitään,
en kestäisi antaa sitä pois.
Suojelen itseni vahvaksi.
Hylkäämisen tyhjyys,
en voi antaa kenenkään hyvästellä minua,
se saisi minut murenemaan.
Suojelen itseni haavoittumattomaksi.
Yksinäisyyden tuska,
valitsen sen itse,
jotta kukaan ei satuttaisi minua.
Suojelen itseni ehyeksi.
Mutta aika salli minun käydä
tyhjän, ja silti merkityksellisen tieni päähän,
pysähtyä ja nostaa katse ylös,
aika salli minun nähdä,
ettei tie lopukaan pimeyteen,
aika salli minun tuntea,
että sydämessäni onkin särö.
Voin tuntea auringon lämmittävän sieluun saakka,
enkä pelkääkään enää menettäväni,
koska tiedän auringon olevan minussa.
Voin nähdä kuun hohtavan valoa kirkkaana,
enkä tunnekaan enää tulevani hylätyksi,
koska ymmärrän kuun olevan minussa.
Voin kokea tähtien tuhansittain tuikkivan minulle,
enkä olekaan enää yksinäinen,
koska tunnen,
että se kaikki on minussa,
ja kaikki on sinussa.
