Perimätiedon mukaan meidän perheen ensimmäinen naistenhuijaus-Kupla hankittiin ennen sotia. Perimätiedolla on taipumus saada mielikuvituksen siivet. Tai ainakin pyörät ja sulavat linjat. Muistoja voidaan sukukokoontumisissa jakaa kullekin sopivan kokoinen siivu.
Jos sukuun tunkeva nainen selviää semmoisista helpoista kysymyksistä kuin: Milloin ja missä Kupla esiteltiin ensimmäisen kerran virallisesti? Tai: Mikä vuoden 1953 sensaatio keljuttaa nykyisiä antiikkikuplan entistäjiä? kuuluu jo suvun miesten mittakisoissa naistenlähtökisan ennakkosuosikkeihin.
Perimätieto on siitä ovelaa ja miessukukunnan ajatuksenjuoksu niin yksioikoista, että edellisen vuosikerran naiset osaavat kevyesti prepata seuraavia miniäkokelaita – mikäli tämä on ensin läpäissyt tulevan anopin yleiskatsastuksen.
Minä tulin miniäksi sinä vuonna, jolloin VW:n teho nousi 34 hv:aan ja tuotantoon tulivat asymmetriset lähivalot, synkronoitu 1. vaihde ja vilkkuvalot kääntyvien tilalle.
Ykkösminiäni kynnyskysymykseksi nousi kuplafanin (vanhimman poikani) lohduttaminen viimeisen oikean Kuplan jälkeisen surutyön loppuunsaattamisessa.
Ja iloksihan tilanne muuttui. Häät voitiin pitää ennen kuin viimeinen Liittotasavallassa valmistettu Kupla numero 16 255 500 oli päästetty markkinoille.
Seuraavat miniäehdokkaat räppäsivät ohimennen puheissaan Käärmeenpesä Stingerit ja esilämmityksen peitelevyt. Varmistivat tietysti ensin, että kuplamiehet olivat kuuloetäisyydellä.
Ja naima-asia oli sillä sipulis.
Ja sen jälkeen … Voi naiset!
Hyvästi Kuplan virranjakajan kansi, pyörrin ja johdot! Hellurei stroboskooppinen ajoitus ja venttiilien välyksen tarkistaminen rakotulkkia käyttäen! Ei koskaan enää mekaanisten jarrujen kaaviokuvan selostusta!
Suvun miesten luonnehäiriöinen kiinnostus etusivuhelman hinkkaamiseen ja puheet esilämmitysputkista eivät herättäneet meissä naisissa erityistä intohimoa sen jälkeen, kun kukin vuorollaan oli selvittänyt ”Korjauskäsikirjan” hyväksyttävästi.
Auto kertoo omistajastaan, mutta laskettelee myös liukkaasti luikuria. Sen nainen huomaa yleensä vasta siinä vaiheessa, kun hoksaa olevansa osa Pimp My Ride -ohjelmaa. Naisen on sovittava menopelin raameihin.
”Kromivanteet ja alas pudotettu kori, onhan makee lähtö!” kuski puhuu rakkaastaan. Mutta mitä hän oikeasti tarkoittaa?
Autokauppias kuulemma näkee jo ovesta astuvasta pelkän ulkonäön perusteella, millainen peli ulkonäöltään parhaiten vastaa automiehen aatemaailmaa.
Sama ominaisuus tuntuu olevan meidän suvun miehillä naisten suhteen. Kolmen tuuman pariputket auton perässä paljastavat kuusviis-volkkarimiehen päteväksi muuhunkin kuin karvanoppien heilutteluun.
PS Nyt 20 plus lapsenlapset pitävät Espoossa hyvää huolta vuonna 1967 ostetusta sametti-istuimin varustetusta antiikkifolkkarista. Minulle ajopeli on vain ajopeli, auto kuin auto. Mutta taas tämä tekniikkatietoinen uusi sukupolvi on eri mieltä …
PSS Juuri hetki sitten sain tiedon, että perintökupla meni tänään katsastuksessa läpi. Jälleen! Kesällä sillä taas joku köröttelee viikoksi Lappiin.
