Marianne on pohtinut askelta pitkään, mutta vasta viikkojen hellekausi herättää vietin. Kuumat päivät ja trooppiset yöt avaavat lukkiutuneen mielen. Aviomies saa nyt unohtua, ei tämän aktivoitumista jaksa loputtomiin odottaa. Uusi nettipalvelu löytyi jo aiemmin tyttöjen illanistujaisissa. Lapsuudenystävät kikattivat ja kauhistelivat, Marianne ei jakanut ajatuksiaan. Työmatkalta tullessa on aika toimia, pistää asetelma paskaksi kuten laulussaan kiteytti aviomiehen teini-iän rockidoli.
Kruununhaassa sijaitseva jugend-talo kätkee sisäänsä salaisuuden. Marianne saapuu portaikosta ovelle ja eteishalliin, vastaanotossa pitkä hovimestarilta näyttävä mies pyytää peremmälle. Hän puhuu naisellisella äänellä ja pyytää näyttämään henkilöllisyystodistuksen, vertaa sitä nimilistaan ja toivottaa tervetulleeksi. Lihaksikas mies tuo tarjottimella kuohuvaa. Marianne on näkemästään jännittynyt, mutta lasillinen auttaa rentoutumaan. Hän kulkee käytävällä eteenpäin kiihotusta vatsanpohjassaan aistien. Ympärillä on pariskuntia ja ryhmiä erilaisissa asetelmissa, osalla vaatteet riisuttu kokonaan. Näkymä muistuttaa elokuvien orgiakohtauksia, mutta on rujompi ja hämmentävä. Pornokuvaston usein yhtenäisten vartalomallien asemasta Marianne havainnoi kirjavan kokoelman erilaisia vatsoja, rintoja ja peniksiä. Hän värähtää hiukan ja jatkaa kulkuaan kohti hallin perällä olevaa huonetta. Taustalta kuuluu raitiovaunun ääni.
Topias herää märkänä hiestä. Aurinko on nousemassa, lisääntyvä valo tulvii ranskalaisen parvekkeen ikkunasta ja aamun ensimmäinen raitiovaunu ohittaa talon. Kestää hetken tiedostaa, että uneksi aivan liian looginen ja selkeä tapahtumaketju ei olekaan totta. Hän ymmärtää myös samastuneensa Marianneen, ei vain tarkkailleensa ulkopuolelta kohtauksen kehittymistä. Tässä ei vielä ole kaikki, mikä hämmentää. Topias huomaa erektionsa ja se järkyttää häntä moisen unen jälkeen.
Noustessaan ylös ja siirtyessään haukkaamaan raitista ilmaa, hän pohtii mennyttä kevättä. Edellinen eroottinen kohtaaminen Mariannen kanssa on lähes neljän kuukauden takaa, auki puhumaton selibaatti on kulunut luontevasti ilman suurempaa ihmettelyä. Aloitteita ei työntäyteisenä aikana tullut kummaltakaan puolelta, yhden hapuilevan suudelman hän muisti päätyneen molemminpuoliseen väsyneeseen nauruun. Radion kaksimielinen mainos vihjasi miehen ajattelevan seksiä useasti päivässä, Topias ei tunnistanut tästä viimeaikaista itseään.
Pariskunnan iltarutiinit ovat selkeät, kun kumpikaan ei ollut työmatkalla. Kotiin seitsemän jälkeen, myöhäisilta salilla tai sohvalla. Kesää kohti valinta oli alkanut suuntautua jälkimmäiseen, energia oli kulutettu yhä useammin loppuun jo päivällä. Myöhäisillan yhteisenä iltarutiinina toimi lukuhetki ja pyrkimys nopeaan nukahtamiseen. Uni tarjosi turvapaikan päivän jatkuvasta haastemyräkästä, loppukeväästä he tosin valvoivat vuorotahtiin aamuyöstä.
Nyt huoneisto huutaa tyhjyyttään, Mariannen työviikkoon matkat ovat kuuluneet yhä useammin. Viimeisin viesti tuli iltakymmeneltä Charles de Gaullen lentokentältä, paluulennon lähtö oli pahasti myöhässä. Topias avaa yöpöydältä puhelimen, öisen tekstiviestin mukaan koneen huoltovaade oli lopulta vaatinut kenttähotellin ja rakas on tulossa vasta tänään puoliltapäivin.
Mietteet palaavat unen sisältöön. Kertoiko se kärjistettynä sen, mitä hän ei ollut suostunut ajattelemaan? Marianne oli vasta kolmekymmentäviisi ja vuodet olivat tuoneet karismaa jo entisestään tyylikkääseen ulkokuoreen. Topias ymmärtää tämän erityisesti nyt, kun menetyksen pelko hyökyy mieleen. Marianne ei ollut pelkästään viehättävä, uudehko esimiestyö oli kasvattanut vakuuttavuutta. Kokonaispakettiin jo ennestään kuuluneen huumorintajun hän tiesi myös herättävän miesten kiinnostuksen.
Topias siirtyy keittiöön. Aamukahvia ladatessa tarkentuvat mielikuvat pariskunnan elämän viime vaiheista ja muutoksista. Kovin poikkeavaa hän ei ensin hahmota, kahden työhönsä sitoutuneen suhde on jo vuosia määrittynyt työn vaatimusten ehdoilla. Kireys ja väsymys olivat ehkä kotona aiempaa useammin läsnä, toisaalta mitään suurta draamaa ei suhteeseen kuulunut. Vaikea oli päätellä mitä rakkaalle todella kuului. Voiko läheisintäkään ihmistä yleensä tuntea?
Kotvan kuluttua koko aamiaiskattaus on pöydässä, mutta levollinen aamuhetki on unen myötä saanut uuden ulottuvuuden. Kokojyväinen paahtoleipä ja häränsilmäksi paistettu kananmuna eivät maistu normaaliin tapaan. Sähköinen sanomalehtikatsaus jää kokonaan väliin, kun mielen videonauhuri vie Topiaksen pidemmälle menneeseen. Oliko Mariannen ylennys kaksi vuotta sitten vieraannuttanut heitä ja seksin väheneminen lopulta vain jäävuoren huippu? Mariannen uranousuun liitettiin asianajotoimiston puolelta lupaus osakkuudesta, ja hän oli alkanut samastua yhä voimakkaammin sen luomiin lupauksiin. Aiempi työstressiin viittaava valitus kotona väheni ja Topias arveli puolison jopa välttelevän vaikeita aiheita. Muutoksen tuoma positiivinen haastearvo näytti menevän kaiken edelle ja väliin Marianne puski päivät maaliin pelkällä tahdonvoimalla.
Aamiaishetki jää normaalia lyhyemmäksi. Topias laskee astiat tiskialtaaseen ja pukee lyhyen kylpyhuonevierailun jälkeen ylleen pyöräilyasun. Harrastus on ollut jäissä, mutta aiemmin vaikeiden neuvottelutilanteiden keskellä nimenomaan liikunta auttoi selkeyttämään pään. Pyöräillessään tai talvella luistellessaan hän on huomannut jumittavan näkökulman laajenevan, eikä koeteltu keino petä nytkään. Oliko Topiaksella varaa arvostella, saati syyttää Mariannea parisuhteen laimentumisesta? Hän oli asettanut työn uhrialttarille jo vuosia sitten myös oman elämänsä. Konsultaatiobisneksen maailma oli hektistä ja työkulttuuri armoton. Oman mausteensa toi yrityksen amerikkalainen omistaja. Aikaero ei antanut armoa ja sähköposti tuli automaattisesti tarkistettua vielä ennen nukkumaanmenoa. Sinänsä yksikkö sai suomalaisen maaryhmäpäällikön johdolla viettää itsenäistä elämää, mutta takaraivossa vaani tietoisuus jatkuvasta valmiustilasta. Elämän kokonaisbalanssista ei voinut puhua ja moni aiemmin iloa tuottanut vapaa-ajan harraste oli jäänyt pois. Myös perheen perustamishaaveen hautaaminen liittyi molempien valintoihin, siitäkään hän ei voinut syyttää Mariannea.
Edetessään pitkin Kaivopuiston reunaa Topias huomaa syketason nousevan turhan nopeasti ja havainnoi samalla treenatun kroppansa alkaneen valua kohti kypsää keski-ikää. Oma äiti vinoili eläköitymisjuhlassaan ääneen, että pojan vaurastuminen näkyy kohoavana vatsakumpuna. Tunnetusti suorasuisen matriarkan kommentit eivät yleensä järkyttäneet, mutta tämän hän muisti vetäneen hiljaiseksi. Omaa ikääntymistään ei huomaa tai halua tunnustaa. Peilikuva on loppujen lopuksi armollinen ja vääristää usein positiivisesti kunnes peiliin saa vertailukohtaa. Topias muistaa opiskeluaikaisen kurssi- ja ikätoverin vastaantulon juna-asemalla. Hän tunnisti kasvot viidentoista vuoden jälkeenkin, mutta omalla alallaan tunnetuksi nousseen miehen hiusraja oli neljänkympin korvilla uhkaavasti paennut. Katseiden kohtaamisessa oli jotain järisyttävää, keskustelu jäi hämmennyksessä väkinäiseksi pintakuulumisten päivitykseksi.
Pyöräily ja pitkä lämmin suihku rauhoittavat hiukan ja niiden jälkeen on aika hypätä autoon. Kaupungin liikenne on vielä kohtuullisen rauhallinen, Topiaksen varhainen työmatka keskustasta poispäin kuluu yleensä ilman merkittävämpää ruuhkaa. Nyt matka tuntuu kuitenkin piinavan pitkältä ja yksinäiseltä. Loppumatkasta on pakko ajaa sivuun, ahdistuneisuus nostaa suoraviivaisemmin päätään. Onko Marianne tällä hetkellä siellä, missä väittää olevansa? Liittyykö matkojen nopea lisääntyminen vain työhön?
Hiljainen makuuhuone heittää mieleen raskaan varjon. Luovasta tauosta hän oli kevään päätössaunaillassa puhunut vanhemmalle kollegalle, joka oli itse valittanut vaimon nihkeyttä ja kysynyt suoraan juniorin seksielämästä. Lauteille oli jääty kaksistaan muiden jo siirryttyä parveketasanteelle. Machoileva seniori oli isällisesti kehottanut pitämään naisen tyytyväisenä, että ei kävisi kuten hänelle. Suunnitelmissa oli kirjautuminen Victoria Milan -palveluun, asiakas oli kuulemma edellissyksyn rapujuhlassa kehunut sen pelastaneen liittonsa. Topiasta kollegan puhe kuvotti. Irtoseksi ja pettäminen eivät olleet hänen juttujaan. Nuorena oli vaikea sopeutua poikien kukkoiluun, armeija- ja lätkäkavereiden panojutut eivät naurattaneet. Väliin oli kuitenkin pakko olla aktiivinen yhden illan juttujen suuntaan, jotta ei liikaa erottunut porukasta. Helpotus oli, jos tyttö halusi edetä hitaammin, toki joukkoon mahtui myös onnistuneita kohtaamisia.
Katselleessaan ohivirtaavaa liikennettä Topiaksen mieleen tiivistyy sataprosenttisen varma johtopäätös: Mariannella on ollut toinen mies jo pitkään! Seksuaaliset mielikuvat vyöryvät kontrolloimatta päälle. Auton valkoisessa tennisasussa ohittava nainen tuo mieleen Mariannen Veronan häämatkan pitsialusasussaan. Ajatus vieraan miehen käsistä avaamassa vaaleanpunaisten rintaliivien hakasia saa kädet puristumaan rattiin ja hän kuulee oman vaimean huutonsa.
Oliko nyt edessä kumppanin matkapuhelimen tutkiminen, olisiko turvakoodi pääteltävissä? Miten läppäri, olisiko se auki Mariannen suihkuhetkinä? Hän muistaa vuosien takaa lapsuudenystävän tilanteen. Vaimon pitkät puhelut ja vetäytyminen kylpyhuoneeseen olivat kiinnittäneet uskollisen aviomiehen huomion. Kriittisellä hetkellä soinut matkapuhelin ja loputtoman epälooginen selittäminen olivat johtaneet koko vyyhdin purkautumiseen. Topias oli ystävän tarinaa kuunnellessaan päätellyt pettäjän haluavan jäädä kiinni. Valehtelu ja salaaminen käyvät kohtuuttoman raskaaksi.
Lyhyen pysähdyksen ja lohduttomien mietteiden jälkeen Topiaksen tajuntaan iskeytyy ajatus itsekunnioituksen säilyttämisestä. Tähän hän ei alennu, arvokkuus on säilytettävä kaikissa olosuhteissa. Topias starttaa auton uudestaan ja etsii radiosta energisoivaa musiikkia. Työ on joka tapauksessa se mikä on vielä jäljellä ja se on hoidettava kunnialla. Päivä on sitä paitsi helppo, suurin osa porukasta on jo lomalla ja nauttii ennätyshelteestä. Laskujen naputtaminen ja kevään töiden arkistointi saa toimia terapiana. Päivälle on myös sovittuna työlounas, jolloin Topias saa kuin saakin ajatukset hetkeksi muualle. Nuorempi kollega on innostuneen odottavissa lomatunnelmissa hienotunteinen eikä ainakaan ääneen ihmettele kokeneemman työtoverin ylivirittynyttä mielentilaa.
Iltapäivällä Marianne soittaa. Ääni on virkeä ja iloinen, mitään syyllisyyteen viittaavaa ei siitä kuulla läpi. Matka on mennyt hyvin ja aamukoneessa on ollut vielä aikaa naputtaa työrästit. Marianne mainitsee myös tulevan yhteisen lomaviikon koordinaatit, Topias kuuntelee jokaista sanaa tarkkaan. Ensin levollisuus lisääntyy, sillä niin tuttu ja tavallinen on rakkaan tapa kertoa toimistaan. Marianne mainitsee myös, että illalla on viikon ainoa vakiojumppa eikä hän malta jättää sitä väliin. Sali on kaukana Itä-Helsingissä, mutta vetäjän energiataso saa työpäivän jälkeen sietämään pitkähkön ajon.
Topiaksen hälytystila virittyy nyt uudestaan. Mistä hän voi tietää päätyykö Marianne salille vai voisiko kyseessä olla rakastajan viikoittainen tapaaminen? Näinhän sen täytyy olla! Mariannella on säännöllinen rakastelusessio, joka on ollut helppo piilottaa harrastuksen taakse. Hän muistaa muutaman kerran ihmetelleensä, kun salikengät olivat kotona eikä pyykkikoneeseen menevän vaatteen hikitasokaan täsmännyt. Luottava on sokea ja naiivi, Topias soimaa itseään.
Itsekunnioitus on tärkeää, mutta täytyyhän hänen saada varmuus. Topias hillitsee itsensä puhelimessa ja kysyy vaivihkaa Mariannen illan tarkempaa aikataulua. Toimintasuunnitelma hahmottuu nopeasti, seuraaminen on ainoa vaihtoehto. Hän vuokraa auton naapurikiinteistöstä löytyvästä liikkeestä, harmaa Toyota Auris vaikuttaa juuri tehtävään sopivalta.
Iltapäivän viimeisen tunnin Topias pohtii miten reagoida, jos aavistus pitää paikkansa, ja Marianne löytyy toisen miehen asunnosta. Soittaako ovikelloa vaiko vain odottaa? Miten toimia tällaisessa tilanteessa? Teini-iän lähiökulttuurissa turpaanveto tai sillä uhkaaminen kuului koodiin. Seuratessaan sivusta tuolloin syntyneitä tilanteita Topias pohti usein reaktion järjetöntä logiikkaa, eihän pahaa-aavistamaton kilpailija usein edes tiennyt olevansa väärällä asialla. Väkivalta ei kuulu aikuiseen maailmaan, mutta sisällä kieltämättä kuohui.
Iltapäivällä Topias parkkeeraa vuokra-autonsa Mariannen työpaikan lähikadulle. Tilanteessa on repivyydestään huolimatta jotain kiehtovaa, elokuvissa asetelma ei ole harvinainen. Hän odottaa kärsimättömänä kaksi tuntia kunnes Mariannen musta työsuhde-Audi liukuu porttikongista. Muutama vuosi sitten firman liisaama parisuhteen vieraannuttamispaketin hedelmä on ärhäkkä kiihtymään, ja operaatiosta tulee vaikea. Lähes puolen tunnin herpaantumattoman keskittymisen ja kaistasukkuloinnin jälkeen Topias näkee noin sadan metrin päässä edessään ajavan Mariannen kaartavan parkkiin. Suurehkon kauppakeskuksen tuntumassa ei näy kuntosalia, pahat aavistukset ovat käymässä toteen. Marianne kävelee tavallisen kerrostalon porttikongiin ja näyttää livahtavan sisään. Topias ajaa kauemmas ja saa auton lopulta pysäköityä. Seuraa pitkä piinaava odotus ja lamaantuminen. Hän ei halua nousta autosta, todellisuus on helpompi kohdata kaukaa sisätiloista.
Ikuisuudelta tuntuvan tunnin jälkeen Marianne palaa porttikongista, suunnistaa autolleen ja poistuu. On aika tutkia petoksen näyttämö! Sukunimilista on pitkä: Ropponen, Lehtonen, Von Bonsdorff, Raadelma, Isomäki, Lindman, nimet muodostavat vain pienen osan korkean kerrostalon loputtomalta tuntuvasta asukasluettelosta. Jossain näistä huoneistossa Marianne siis viettää aikaansa perjantaisin kuntosalin asemasta.
Porttikongista hän huomaa sisäänkäynnin myös kahteen yritykseen. Mariannen rakastajan asunto-osakeyhtiön kulurakennetta helpottavat alakerran liikehuoneistoissa suolahuone ja thaihierontapaikka. Hetken Topias miettii painaako jälkimmäisen ovisummeria, maskuliininen kostoajatus ei kuitenkaan tuo lohtua. Äkkiä hän huomaa naisen tulevan sivustalta ja tarttuu ajatuksistaan syyllistyneenä suolahuoneen ovenkahvaan. Ystävällinen nainen tervehtii ja hetkessä Topias huomaa ostaneensa hoidon. Lähes täydellisen aistiärsytyksen puutteen luvataan elvyttävän rasittuneen kehon ja mielen. Tuskaa ei saa vietyä pois, mutta Topias saa tuokion lisäaikaa ratkaisuilleen. Kylpiessään hän tuntee elämänsä parhaiden vuosien ja yhteisten unelmien valuvan suolatankkiin. Yksi vuorokausi on muuttamassa suunnan, jonka ensiaskeleet otettiin seitsemän vuotta sitten.
Paluumatkalla mieli on yllättäen tyyni ja kehon hälytystila purkautunut. Miten ottaa väistämätön puheeksi ja hoitaa nopeasti tieltä valheeksi osoittautunut avioliitto? Ei turhaa dramatiikkaa tai väkinäisiä tunneilmaisuja. Kyllähän häntä toisaalta kiinnostaa kauanko tämä on jatkunut. Oliko Mariannen motiivi heidän yhteisen tarinansa päättäminen vai vain vastuuton lihallinen ilottelu? Jälkimmäinen vaihtoehto ei sinänsä muuttaisi mitään. Tehtyä ei saa tekemättömäksi ja anteeksisaaminen on luottamuksen rapauttajan ulottumattomissa.
Kotona Topias avaa oven hiiren hiljaa ja astuu sisään. Hän tuntee eteisessä veren kuohahtavan jälleen ja päättää samalla kerran olevan viimeinen. Keittiön pöydällä Topias huomaa smoothien, puolikkaan ranskalaisen maalaispatongin ja hiljattain teroittamansa leipäveitsen.
Marianne on valaistuksesta päätellen makuuhuoneessa ja keskittynyt kuulokkeet korvilla kannettavaansa. Ilmeisesti viestittely vie parhaillaan kaiken huomion ja viereen voisi hiipiä täysin huomaamatta.
Topias päättää kuitenkin ensin palata eteiseen riisumaan päällysvaatteet ja huomaa Mariannen lompakon jääneen hattuhyllylle. Houkutus kasvaa ylitsepääsemättömäksi, voisiko sen sisältö vielä antaa jäljen aviorikoskumppanin henkilöllisyydestä? Hän avaa kädet täristen huomenlahjaksi antamansa Louis Vuittonin ja haroo sisältöä. Luottokorttien välissä on jotain normaalirivistöstä poikkeavaa.
Topias jää tyrmistyneenä tuijottamaan suolahoitolan sarjakorttia.
Luin katkelman vain kertaalleen. Alkupuolella
jäin kiikkiin virkkeisiin: päälause päälauseen
perään kolkuttelua eteenpäin. Tässäpä oiva äänikirjan
teksti, ajattelin. Pysyy helposti kärryillä.
Seuraavaksi hoksasin, että tuolla tavoin uupuneen
ja turhautuneen ihmisen mieli taitaa edetä. Toisaalta
mies kirjaa kyllä statussymboleita ympäriltään
autonmerkkejä myöten. No tietysti.
> Taas ajatus: toimisi äänikirjassa!
Sitten iski vasten silmiä tuttuus. Olen kirjoittanut
novelleja vähän samasta teemasta – tässähän on
katkelma, joten mahdollisuuksia edetä vaikka
mihin vielä. Muistaakseni täällä Tarinavirrassa
on esillä Miehenmetsästä minun versioni, tai
katkelma pitkästä novellista. Novellin nimi on
Kyllä se sattuu.
Teemat ovat osin samoja, osin ehkä erilaiset.
Taustalla kummittelee vaativa työelämä, turhautuminen,
ettei koskaan ehdi ”hoitaa parisuhdettaan”, lipuminen
kauas puolisosta ja avioliiton kyseenalaistaminen
(minulla molempien masennukseen, tässä ehkä miehen
mielen pako mustasukkaisuuteen).
Mulla pariskunta ei pystynyt enää kommunikoimaan
keskenään, ei jaksanut; tässä katkelmassa bisnesmaailman
ihmisiä, minulla lääkärimaailman. Kun osaa ja
menestyy ja silti ei oikein mikään ole hyvin,
edes lapsen saanti ja siten perheellistyminen
ei nappaa.
Minun novellissani nainen hankki koiran, portugalin
podengon, tässä katkelmassa nainen eli Marianne
on raivaamassa omaa helpotuksen tietään; vielä
en tiedä mitä.
Ajankohtainen aihe. Samastuttava. Helppoa kieltä.
Jännä nähdä, mihin päättyy, tämähän on romaani
eli pitkä teksti ja näin oleellinen seikka on
jo sanottu. Tai sitten ei – sitähän ei koskaan
tiedä, ennen kuin on kokonaan lukenut.
Selitteenä on, että kyse on, ehkä, aviorikoksesta.
Enpä ole tainnut kuulla tuota sanaa sitten vuoden
1988, jolloin avioliittolaki muuttui. ”Aviorikos”
ei enää ollut rikos eikä avioeron syyksi luettavissa.
Monet vanhat sanat ovat tulleet uusiokäyttöön
ihan viime aikoina. Mahtavatko ”jonnet” tietää,
mistä kyse? Sic! Jonnenkin käyttö kuulemma osoittaa,
että kuulun menneiden ikäkausiryhmien edustajiin.
😉
Hyvä pätkä: sujuva, tarkkasanainen, looginen,
samastuttava. Jatkoja!
Lämmin kiitos palautteesta sekä kielen että sisällön suhteen! Työelämä- ja parisuhdeteemaa hyvinkin ja samantyyppistä olet siis tarinoissa käsitellyt sinäkin.
Arktinen Banaani ei ainakaan julkaisuvuonna kustantanut kirjojaan ääniformaattiin. Romaanin miestarinoista rakentuva mosaiikki olisi kuultuna todennäköisesti myös vaikea seurattava, mutta näin ”pätkittyinä” novelleina toki toinen juttu ja saan hyvin kiinni ajatuksestasi perusteluineen. Mukavaa että kirja saa näillä sivuilla ja hiukan eri muodossa kuin uuden elämän.
Hyviä luku- ja kirjoitushetkiä sinulle jatkossakin!
Hannu Kauppinen
Kiinnostava ja realistinen asetelma. Suolahuone on todellakin yllätys, se kiinnostaa lukemaan jatkoa. Pidän myös preesensin käytöstä, sitä vältellään aivan turhaan. Jos asiat kerran tapahtuvat juuri nyt, niin voihan myös kertoa nyt-muodossa. Lukija tuntee olevansa sisällä kertomuksessa.