1. Home
  2. /
  3. KIRJAT
  4. /
  5. Anna ja käärme (ote...

Anna ja käärme (ote vielä julkaisemattomasta kirjasta ”Tulikärpästen polku”

 

Istuin selkä runkoa vasten avokadopuun alla, tai en ollut varma olinko se minä, koska minulla oli valkoinen rimpsumekko päälläni ja leveälierinen valkoinen hellehattu päässäni shortsien ja toppien sijaan, joita pidin normaalisti. Palmikkoni selkääni vasten roikkui melkein vyötäröllä ja oli väriltään pikimusta. Alaoksalla puussa istui alkuasukastyttö, joka oli kokonaan tatuoitu geometrisin kuvioin, ruskealla ja valkoisella värillä, mutta leuka ja posket oli maalattu punaiseksi.

Hän hymyili minulle ja hänellä oli terävät vihreät hampaat. Hän oli täysin alasti, lukuun ottamatta pikkuruista kaislaläppää, joka roikkui narusta hänen vyötäröllään, siemenistä tehtyjä kaulakäätyjä ja keltapunaista korallikäärmettä, joka kiersi hänen ylävartaloaan, lipoen hänen korvannipukkaansa.

Hän ojensi minulle kypsää, suurta avokadoa kädessään. Ojensin käteni tarttuakseni avokadoon, kun käärme lähti liikkeelle ja kiemurteli alas hänen ojennettua käsivarttaan ja en saanut kättäni vedettyä pois, vaan käärme luikerteli käsivarttani alas leninkini kaula-aukosta sisään jättäen vihreän vanan jälkeensä. Intiaanityttö kuiskasi minulle suomeksi puusta, etten saisi pelätä, koska paraatissa oli paljon käärmeitä ja jos en pelkäisi, niin saisin tietää.

  • Tietää mitä? Ääneni oli varmastikin kuulostanut epäilevältä, koska tyttö puun oksalla nauroi ääneen ja hänen naurunsa oli kuin ukkosen jyminää.

Hän ojensi kätensä minua kohti ja harottavista sormista tipahteli hunajanväristä mahlaa. Vihreät silmät säkenöivät ikään kuin niissä olisi ollut kipinöitä. Viidakko paloi hänen silmissään.

  • Metsä on kuolemassa, hän sanoi hiljaa. Joka päivä kuolee vähintään yksi eläinlaji sukupuuttoon. Tekoäly ei pysty synnyttämään uutta elämää.
  • Olemmeko sitten tiellä, josta ei ole paluuta?
  • Kysy käärmeeltäsi, voi olla, että saat siltä hyviä neuvoja. Paratiisin olet jo menettänyt, mutta jospa avokadopuun alla vielä kasvaisi uutta ruohoa.

Katsoin alas paljaisiin jalkoihini ja varpaitteni välistä alkoi kasvaa pieniä sinisiä kukkia. Katsoin ylös ja puun lehdet soittelivat aamun tuulessa.

©PM Vega-Brandt
 

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.