MAANISET MONOLOGIT
Muistijälkiä- sarjasta n:o 15
Samuelin kanssa oli vähän samanlaista kuin maalla sateen jälkeen. Minä olin se sateenhäntä, joka paksuna jöntikkänä jumahti odottamaan taivaanrantaan kuusien sahalaidan nirkkoihin. Siitäkään ei tiennyt tuliko vai menikö. Ensin tanner tömisee ja tulikeihäät pilkkovat kivet saunan takana. Sitten semmoinen hiljaisuus, että se halkaisee rumpukalvot. Mutta että satamaan vielä rupeisi? Joskus heitti hajanaisen sateenpoikasen. Ihan semmoisen hunnunohuen. Sen läpi kuka tahansa peltotietä käveli tietämättä sateessa käyneensäkään.
Sillä tietyllä silmällä katselin Samuelin itselleni. Mutta siitä ei ollut muuta kuin metsiä kulkemaan ja seuroissa kitaralla vanhoja eukkoja säestämään. Ei me samaan aikaan koskaan menty mihinkään, kun oli sopimatonta että olis joku nähnyt yhdessä. Samuel oli Uudestisyntynyt ja minä Syntinen Nainen. Mulla oli kultaiset killuttimet korvissa ja kynityt kulmat ja kitarasta irtoamassa ihan toiset toivekappaleet. Mutta kylläpä Samuel hermostui, kun maisemiin ilmaantui Syrjän Topi. Topi oli rispaantuneesta villapusakan helmasta nyörinyt vihreän villalangan rusetiksi ja solminut sen siinä Kullaalta tullutta saarnaajaa kuunnellessa minulle sormeen. Häyhtiönmaasta kimpassa tultiin seuroista. Autossa Samuel näki langan ja Topi, senkin irvileuka, meni piloillaan sanomaan, että merkitsin naisen itselleni. Siitä paikasta Samuel minut tahtoi naida. Eikä millään villalangalla, vaan ihan oikeasti sormusten kanssa. Vihkipallille Samuel minut kellisti polvilleni, samaa kyytiä kiidätti kotiinsa ja heitti päästävedettävään, niin kuin isä ja faari naisensa ennen häntä. Viktor Franklin kirjan sain huomenlahjaksi pitsinenäliinaan käärittynä, ja kitara oli nostettu sängynjalkaa nojaamaan. Aamulla Samuli lauloi ”Niin alhaalla ei kenkään kulje”, kumosi minut kerran vielä petin pohjalle ja kantoi sen jälkeen keittiöön hellan ja pöydän väliin. Osoitti paikan. Nyt olen seissyt samoilla lattialaudoilla neljäkymmentäviisi vuotta. Viisi kertaa pääsin Poriin, kun poikia taloon kävin hakemassa. Likkaset lapset pyöräytin saunakamarissa, ne osasivat aina soveliaasti ilmaantua kesällä kylvöjen ja heinänteon väliin.
