Ajankantaja,
lintu tummanpuhuva,
tulit kai jostain kaukaa,
minua tapaamaan,
mutta miksihän juuri nyt, mietin,
kun kylmä vesi valuu pitkin selkääni
kadoten lopulta lattian alle,
sinun hiljaisen raksuttavan äänesi kuulen,
kun minun mieleni läpi käy koillistuuli,
enkä vielä myönnä,
että on surullista katsoa peiliin,
aivan kuin katsoisi talventörröttäjää
keväällä kirkkaassa auringonpaisteessa,
kuumissaan paksun villatakin uumenista,
kun ei uskalla muuta,
vaikka olisi mahdollisuus
avata ikkunat, ja hengittää vapaana,
eikä jäädä ruudun läpi katsomaan,
kuinka nousee siivilleen,
ja katoaa illan hämäryyteen,
Ajankantaja.
©Anniina Holma-Suutari
