Runot

Nainen on Runo

nainen on kertosäe

jolla ei ole alkua, ei loppua,

vain keskikohta

joka toistaa itseään,

ad nauseaum

 

Katson peiliin aamulla

(mikä virhe!)

kertosäe katsoo vastaan.

Haalistunut ja loppuun jankutettu.

Kuka on sinulle antanut luvan

katsoa minua vastaan?

 

Nainen on harppu,

soitettu,  kunnes epävireeseen

joutuneena hylätty

ullakon pimeimpään nurkkaan

hämähäkinverkon alle.

 

Nainen on luuta

jolla ollaan lakaistu

monet lattiat, monet portaat,

alamäkeen, ylämäkeen.

Pöly ja roskat kerääntyvät aina uudelleen,

vaikka luuta olisi uusi

ja vihreistä risuista koottu.

 

Nainen on kauha ja kapusta

jolla ollaan monet keitot hämmennetty.