1. Home
  2. /
  3. KIRJAT
  4. /
  5. Kuolema Tuhannen nuolen lahdella....

Kuolema Tuhannen nuolen lahdella. Ote luvusta 19: Selvät tilit ja kaakao sakeaa

 

Kuukautta myöhemmin istuimme Casa de la Sierran terassilla ja joimme vihreää teetä. Omista pensaista. Olin tullut yksin, ilman Maraa, joka oli ollut vastahakoinen lähtemään niin pitkäksi aikaa. Olimme sopineet että lähtisin yksin, etenkin koska viettäisin kokonaisen kuukauden ystävättäreni ja ex-morsiusneitoni, ex-veljenvaimoni luona. Kaukokaipuuni ei ollut koskaan lähtenyt kokonaan pois, vaikka asuinkin harmonisessa parisuhteessa Maran kanssa ja viihdyin hyvin joenrantatalossamme. Aikuiset lapsetkin asuivat lähellä, tytär Rosie miehineen ja perheineen Vallentunassa, Tukholmasta pohjoiseen ja poika Lucas, opetti lukiossa englantia ja ruotsia Örebrossa. Kaipasin koko ajan takaisin latinalaiseen Amerikkaan, mutta olin vihdoinkin saanut myytyä perityn taloni Kolumbiassa ja en tuntenut enää vetoa sinne samalla tavalla kuin aikaisemmin. Nyt istuimme korituoleissa ja puhuimme bisnestä.

Perustimme yhdessä kahvinvientifirman nimeltään Sierra Neblina Fair Trade Coffee ja sijoitin Kolumbian taloni osuuden siihen. Sain. Sain myös käyttööni villan siiven, kaksi makuuhuonetta, keittiö ja kylpyhuone, terassi ja ovet uima-altaalle. Tehtäväkseni tulisi luoda kaupallisia kontakteja Eurooppaan ja hoitaa markkinointia etenkin Skandinaviaan ja Suomeen. Alicia hoitaisi kirjanpidon ja päivittäisen tilanhoidon tai siis tilanhoitajan valvomisen ja työn suunnitellun ja toteuttamisen paikan päällä. Lupauduin myös oleskelemaan Sierran talossa vähintään kaksi kuukautta vuodessa; muuten pitäisimme yhteyttä netin kautta, etenkin whats appin, joka oli hyvin käytännöllinen ratkaisu. Juhani Alakosken sisar ja vaimo numero kaksi olivat aina ymmärtäneet hyvin toisiaan.

Noin viikon päästä saimme vieraita, kun ränsistynyt jeeppi ajoi pihaan ja sieltä hyppäsivät alas kaksi keski-ikäistä miestä lippalakit väärin päin päässään, nuori mulattipoika ja maalattu keski-ikäinen nainen jonka tunnistimme Sara Maria Santacruziksi. Menimme halaamaan veljeni poikaa, Ericiä, ja Sanitaa myös. Ne kaksi miestä jotka olivat heidän mukanaan olivat Sanitan veljet Juan y José. Kahvit ja oluet juotuaan ja lämmintä ateriaa odotellessaan vieraat pääsivät asiaan. He olivat konsultoineet asianajajan kanssa ja kahvitila oli ollut Juhanin ja Sanitan yhteistä omaisuutta kun Juhani oli myynyt sen, joten kauppa ei voinut olla laillinen, vaan puolet siitä kuului edelleenkin Ericille. Tai oikeastaan Sara Marialle, koska Eric oli vielä alaikäinen. Lounas tarjottiin Alician punssiverannalla, suuren kattotuulettimen surinassa ja papukaijaparvien lennellessä palmusta palmuun. Lämmin parsakeitto alkuruuaksi, risottoa ja katkarapuja pääruuaksi ja hedelmämehuja palan painikkeeksi. Lounaan jälkeen kun he istuivat kahville ja konjakille altaan reunalle Alicia haki makuuhuoneestaan avioehtosopimuksen, laillisen ja kirjatun notaarissa, jossa Sara Maria Santacruzille ei ollut mitään osuutta Alakosken ennen avioliittoa hankittuun omaisuuteen ja koska Alakoski oli myynyt kiinteistön kaikkine lainhuudatuksineen, se ei myöskään olisi koskaan osa Eric Michael Alakosken perintöä.  Sara Maria sai olla kiitollinen siitä, että hänen edesmenneen miehensä suomalainen suku, lähinnä sisarukset, eivät olleet vaatineet Mangokadun taloa myyntiin ja miehen äidille tekemiään velkakirjoja takaisin maksuun. Keski-Suomen perheoikeuden päätöksen mukaan Sara Maria ja Eric olivat saaneet osuutensa Juhani Alakosken perinnöstä, koska velkakirjojen kokonaissumma oli suurempi kuin hänen jäämistönsä ja kiinteistöjensä arvo euroissa. Kahvien ja kyytipoikien jälkeen keskustelu tuli vaivalloiseksi ja kankeaksi. Miehet vilkuilivat toisiaan ja heidän ilmeensä olivat synkät. Kun he sitten lähtivät ajamaan siestan aikaan ennen kello kolmea iltapäivällä alas vuorenrinnettä kohti Samanaa, huokasimme helpotuksesta. Tiesimme kumpikin, että asia ei ollut loppuun käsitelty. Laillisesti he olivat vahvoilla; kaupat oli tehty ja paperit kaikki rekisteröity. Sanitan veljet voisivat tosin alkaa hankaliksi ja olimme mielestämme huomanneet pientä uhkaa heidän kommenteissaan maaseudun vaarallisuudesta ja yksinäisyydestä, johon Alicia oli sanonut että hänellä oli toki mayordomo perheineen aina paikalla, samoin keittiössä henkilökuntaa ja että alueella oli varashälyttimet ja valvontakamerat. Tiellä ajeli myös paikallinen valvontapartio ja he olivat aseistettuja. Emme kuitenkaan maininneet että Alicialla oli myös asekaappi ja ladattu, luvallinen ase, lukon takana.

©PM Vega-Brandt
 

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.