Tarinavirta

Lyseon piha oli autio. 

Apsu myöhästyi pahasti 8. luokan ensimmäiseltä uskonnontunnilta. Opettaja Airaksinen kohotti kulmakarvojaan ja nyppi Jokapoika-paitansa rinnuksella riippuvaa suurta turmaliinikorua – Apsun teki mieli syödä tuo makean herkullisen näköinen kapistus, kuin pehmeä leivos, mutta lopulta opettajan sanat saivat hänet palaamaan todellisuuteen: 

• No, Kalliola, näinkö kouluvuosi alkaa? Nukuttiko makeasti? Eikö hävetä häiritä toisten oppirauhaa keskeyttämällä tunti? 

Lähes puolet luokan kasvoista näytti Apsulle tuntemattomilta, hieman pahaenteisiltä. Kuin mustalta korppikotkalaumalta. Näiden mustamielien kanssa hänellä ei ollut mitään tekemistä. Eikä korppilaumaisuus halunnut tietää hänestä mitään. Ei edes syödä ohimennen suuhunsa. Hän ei ollut näille makoisa leivos. 

Apsu ei mitenkään tohtinut kertoa, että oli ollut polisikuulusteluissa jäätyään kahden villimmän toverinsa kanssa kiinni myymälänäpistyksestä. Tarkoitus oli ollut paeta Ruotsiin koska poliisi oli soittanut jokaisen kotiin, mutta kunnialliset ja järkyttyneet vanhemmat ehtivät hakemaan teinitytöt jääkiekkotakeissaan ja piukeissa farkuissaan poliisilaitoksen pihalta ennen kuin nämä saivat tuulta karkuretkeensä. 

Ei karattu, ei kertakaikkiaan päästy karkuun. 

Kotona oli ollut jokseenkin kammottava aamu, ja edessä puolen vuoden kotiaresti. Ilmeisesti myös huonovaikutteiseksi katsottu kirjallisuus oltiin kieltämässä, äiti oli viitannut jopa Peppi-kirjojen sensurointiin kotihyllyistä. Miten Apsu voisi elää päivääkään korppikotkalauman hylkiönä ilman pakopaikkaa kirjojen luomissa unelmissa? 

• Anteeksi, Tant Elisabeth haki minut loistohotelliinsa aamiaiselle, siksi myöhästyin, Apsulta pääsi suusta 
• Tant Elisabeth, kukas hän on, kummasteli Airaksinen valkoinen kulttuuripolkkatukka heiluen. 
• Oh, hän on Amazonilta palannut upporikas konsulinna, joka haluaa tietää onko veljentytär varmasti kunnollisessa koulussa. 

Luokkatoverit nostivat  siihen asti hyhmäisiltä tuntuneet katseensa ,ja kummastelevia kysymyksiä alkoi tulvia: mikä kumman konsulinna, mistä hän on tupsahtanut, miksi hän on Tant… 

• Tant Elisabeth saapuu huomenna limusiinillaan ja palvelijoidensa kanssa kello 09 tänne kouluun tarkastamaan onko oppisisältö koulutunneillamme kunnollinen! Hän odottaa tapaavansa opettajat  puku päällä, ja puhuu vain ruotsia, Apsu huomasi intoutuvansa. 

Airaksisen ihana turmaliini heilui kiihkeästi:  

• No mutta meidän on haettava rehtori heti paikalle ja ilmoitettava tästä suuresta tapauksesta!   

Välitunnilla  Apsusta tuntui että kohina Tant Elisabethin saapumisesta lietsoontui, ja hän huomasi laskettelevansa ummet ja lammet satumaista tarinaa erikoisesta tädistään. 

Aamulla Airaksinen ja rehtori seisoivat koulun portilla kello 9, ja oppilaat kurkistelivat ikkunoista. Luvattua limusiinia ei saapunut, ja Airaksinen tuli kysymään Apsulta minne Tant Elisabeth on joutunut. 

• Oh, hänelle tuli kiire neuvotteluihin Kasazhstaniin ja hän tilasi yksityisjetin. Minun pitää nyt heti lähteä lentokentälle häntä saattamaan, Apsu huudahti ja lähti samantien juoksujalkaa ulos koulun portista. 

 Psykologisiin tutkimuksiin perehtynyt Airaksinen teki Apsulle luokan edessä valheenpaljastuskokeen. Siinä osoittautui, että Apsulla oli kyky puhua palturia vakuuttavasti, mutta että kyse oli todellakin palturista. 

Onneksi tällä kertaa asiasta ei ilmoitettu vanhemmille, mutta seuraavana päivänä koulussa tapahtui seuraavaa: ranskanopettajata pieni hento nainen, tuli kysymään Apsulta olisiko kenties syytä lähteä myllyvieroitushoitoon.  

• Mistä syystä, Apsu hätkähti pientä naista. 

• Vaikuttaa siltä, että käytät LSD:tä ja näet harhanäkyjä, ilmoitti tumma hento ranskanopettajata ilmeisen tyytyväisenä vakuuttumisestaan asiastaan. 

Uskonto pelasti Apsun huumehoidoista. Mutta samalla tuhoutui kaikki! Hänen ensirakkautensa vanhemmat pelästyivät ja ystävätär lähetettiin turvaan huumekriisiltä kristilliseen opistoon. Apsu itse käytti pitkän kotiarestinsa lintsaamalla kieltentunneilta ja lukemalla kirjastossa mitä ikinä käsiinsä sai. Opettajat tietenkin ymmärsivät ettei hän houraillut hallusinogeenien vuoksi vaan oli omia aikojaan omituinen. 

Opettajat kannustivat Apsun luomaa ulkopuolisuuden kohtausta kuin syyspihlajan päihteistä kiihtynyt tilhiparvi. Ehkä heillä oli hauskaa, ehkä he eivät halunneet vastustaa draamaa ja heittivät siksi vallintaa rajoittavan etiikan pois tieltään.

Ranskantaito pysyi huonolla tolalla. 

Kuva @Maria Svanström