kun kaislojen rahina ahdistaa
veneen laidat valittaa
anna airojen levätä

     kuka laskee kuikan huudot ja silkkiuikun poikaset
     mistä tiedät ettei
          loputonta ruovikkoa tarvitse pelätä
     mistä tiedät ettei
          aurinko erehdy suunnasta

saaressa salainen paikka
     unet nuotiotulista ja sateesta teltan kattoon
     ehkä