Kiukaan sihahduksen jälkeen ehdimme hengittää muutaman kerran ennen kuin höyry saavutti meidät. Kattoa pitkin vyöryvä kosteus puraisi nautinnollisen kivuliaasti poskipäistä, korvista ja hartioista.Â
‒ Menen jo suihkuun, Hanna sanoi puhisten ja laskeutui lauteilta pitäen päätään matalalla. Panin merkille, kuinka hänen lantionsa keinahti viehättävän naisellisesti hänen astuessaan alalauteen luota lasiovelle.Â
Hanna sulki oven perässään. Löylyn hengen hampaat alkoivat hellittää otettaan, joten heitin lisää vettä kiukaan mustille kiville. Otsaltani valuvien hikipisaroiden läpi katselin, kuinka tuo rakastamani kaunis nainen seisoi suihkun vieressä varpaillaan, jalat ristissä, varoen suihkun kylmiä ensipisaroita. Veden muututtua linnunmaidoksi Hanna otti kiinni vaaleista pitkistä hiuksistaan, keräsi ne poninhännälle ja astui veden hyväiltäväksi.Â
En voinut enää vastustella, vaan laskeuduin itsekin lauteilta, astelin Hannan taakse ja kiedoin käteni kapean vartalon ympäri.Â
‒ Saanko pestä sinut? kysyin. Hanna nyökkäsi.
Aloitin ylhäältä, Hannan olkapäistä ja kaulalta. Hyväntuoksuinen nestesaippua liukasti kämmenteni liikkeet hänen ihollaan. Annoin kätteni laskeutua yhä alemmas: ne vaelsivat kyynärtaipeisiin saakka ja niiden alta kainaloista uumalle. Niskalta kaulalle, olkapäiden yli lapaluiden luokse ja sieltä jälleen hellästi kainaloiden alitse ihanille rinnoille. Niiden pyöreys sopi täydellisesti kämmenieni muotoon ja innostunut, punaisena hehkuva rinnan pää hakeutui jokaiseen sormenväliini vuorollaan.
Käteni jatkoivat matkaansa. Ne tunsivat allaan Hannan lantion ja kaksi täydellistä pakaraa, jotka nekin olivat saippuasta liukkaat. Reidet olivat kiehtova yhdistelmä naisellista pehmeyttä ja urheilullista lihaksikkuutta, samoin Hannan sileiksi ajellut sääret.Â
Hanna nosti jalkansa pestäväkseni. Liu’utin käteni jalkapohjan alle, tuntien sen kaarevat muodot, aavistuksen karhean ihon ja pehmeän joustavuuden, johon hyväilevät sormeni painuivat. Molemmat jalat pestyäni käteni lähtivät taas nousemaan vartaloa ylöspäin, kohti sitä pyhintä paikkaa, josta käydään naisen sisään.
Hanna avasi minulle reitin levittämällä jalkojaan. Saippuasta liukkaat käteni liukuivat kiusoittelevan hitaasti yhä ylemmäs, kunnes etusormen syrjä ohi lipuessaan kuin vahingossa hipaisi nautinnon nipukkaa.
Hanna kavahti.
‒ Onko se vielä kipeä? kysyin ja pussasin Hannaa kaulaan leuan alapuolelle.Â
Olimme ottaneet samanlaiset lävistykset kihloihin menomme kunniaksi kuukausi sitten.Â
‒ On. Jätetään ensi kertaan, jooko? Minä voin kyllä hyväillä sinua, jos sinulla se ei satu enää.
‒ Sopii. Olet ihana.
Huuhtelin Hannan saippuasta. Vesi suihkusi hänen kasvoilleen, sukelsi hiusten sisään ja valui jälleen esiin hiusten latvoista. Sieltä se jatkoi uumaa myötäillen pakaroille, osa ulkokautta ja osa sisäkautta reisien väliin, reisiltä alas säärille, nilkoille ja lakattujen varpaankynsiemme yli jonnekin jalkojemme alle.
Tekstissä on keveyttä, riemua, rakkautta, empatiaa. Ja kyse on yhdestä tavallisimmasta pariskunnan yhdessäolon asiasta (Ja niin suomalaisesta!). Erinomaista, että mies tietää, miten nainen vietellään suihkussa. Siitä voi päätellä aika paljon suhteen laadusta. Kyse on rakkaudesta.
”Pussata” on tyylin vaihto kesken kerronnan. Toisaalta tämäkin sana osoittaa, että kyse ei ole yhden illan pysäkistä. En muuten tiennyt, että intiimialueen lävistys voi sattua vielä kuukauden päästä. Tosin se alue – no, joo – mistä minä tietäisin. Ei kai naisella ole muita syitä siirtää aktia ensi kertaan? Kunhan funtsailin.
Poimin tekstistä muutamia mainioita yksityiskohtia: löylyn hengen hampaat, rinnanpää hakeutui jokaiseen sormenväliini; miehen hikipisarat lölyssä – naisen tapa seistä suihkun alla kylmiä pisaroita aristellen/ varautuneena.
Vallan mainio tarina, valloittava. Hyvä.