En tahtone.
Öisistä rukouksista kohti mustuutta
Sittenkin kauheampi koska siellä ei ole ketään 
Hälveneekö tyhjyyttä
Pahempi runoilla
Hengen kentillä seurustelin
Voi tyhjyyden pappi
Heiteltävissä olevaa ihmistä
Voi katkennutta tuntoa
Merkillinen tapiiri
Kaivopuiston puut, joillekin seuraa toisille myrskyssä isku
Karahkasta
Valoisan aikaan mustinta, valaistuessa kauheinta
Kaunista
Roomassa jesuiittojen arkistossa
Kultainen kirja nostetaan näkyville
Tungeksimme.
©Antu Sorainen
