Kristallisena soivaaÂ
Selviän mistä vain! (Kun luen Aino Kallasta)
On selviydyttävä ääreen
kyettävä lukemiseen
”’
Jos sälöytynyt minuus ei käsitä
se saattaa yltää runoon tai kuvaan
”’
Onnettomin paikka on ollut mieleni
Sen lavastusta ovat synkentäneet koulu, yliopisto
liian monet ihmissuhteiden outoudet
”’
Harmaalla merellä pitää lukea
sumun peitossa olevista tähdistä suuntia
Oliko hyökyaalto totta vai kammoutuneen kuvitelma
”’
Tuliko se uudelleen
”’
Paljon myöhemmin aaltojen koon ymmärtää, paljon kauempaa näkee onko aaltoa laisinkaan
Paljoutta on kun aalloilla keinuttaa
Mieltä voi tyynnyttää, iskuja pehmentää
ne ovat vain tunteita, vain tapahtumia, erillisiä, omia tai toisten
”’
Vain tunteita, vain vaimenevia kuohuja, vain elossaoloa, juhlaa siis
Viimeinen vakaa maa ei ihmiskohtaisesti väisty
”’
Lintujen viitat taivaalla ja kissojen hieroutuminen sääriä vasten
* Omistettu laaja-alaiselle kytkeytymiselle ja kytemiselle!
Mielenkiintoisia ajatuksia. Piti lukea toistamiseen ja miettiä. Hieno kuva tuo aalto, että minkä kokoinen se on mistäkin katsottuna.
Kuvat vähän häiritsevät tuossa, ne ilmeisesti sijoittuvat eri laitteilla eri tavalla.
Tarinavirta-tiimin suositus on käyttää jutussa vain yhtä kuvaa toiminnolla Artikkelikuva, kun noiden vapaasti sijoiteltujen kuvien asemointi menee vinksalleen. Tarkoitan siis, että teksti olisi helpompi lukea, jos siinä olisi vain yksi kuva, joka pysyisi paikoillaan.
Kiitos runostasi joka tapauksessa!