Jokainen hänet on tavannut. Hän on ylhäinen tai alhainen. Hän on arvostetussa oppilaitoksessa kannuksensa hankkinut tai ”sydämeltään sivistynyt” elämän korkeakoulun läpikäynyt. Hän on kasvoiltaan kaunis ja rangoltaan sopusuhtainen. Tai sitten ei.
Hänet voi tavata marketin aulassa tai lenkkipolulla tai ohimennen kadun vilskeessä. Hänellä ei ole punaisia sarvia päässään eikä vilkkuvaa hälytysvaloa silmien välissä. Mikään ei äkkiseltään juorua hänen saatanallisen pirullisesta laadustaan. Niin ettei pakoonkaan hoksaa pinkaista. Hän ei paljasta oikeata karvaansa niin kauan, kuin tie on juuri hänelle myötäinen eli asiat menevät hänen tahtonsa mukaan.
Pirullisen akan kanssa on mukava lähteä viikonloppureissulle, mikäli hän saa määrätä kohteen ja laatia matkasuunnitelman. Jos reissu menee pilalle: ilma on huono, matkaseuralaiset moukkamaisesti käyttäytyviä tai bussi jättää, matkan mönkään meno on aina jossain muussa kuin hänessä. Akka voi, toisin kuin on sovittu, unohtaa aikataulun, sekoittaa varaukset, jättää täyttämättä porukan sissimuonarepun eli hätävaran, no, ihan mitä vain. Milloinkaan syy ei ole hänen. Kenen muun tahansa, mutta ei hänen.
Lopun päivää akka kiukuttelee kuin viisivuotias uhmaikäinen kersa tai murkkuikäinen maailmanvaltias, jonka kupin kaatoi koira ja kerman litki kissa. Vasta kun joku lähimmäinen keksii joustaa jostakin omasta edustaan ja toinen lahjoo drinksulla seuraavassa trendikuppilassa, äksyilevä primadonna armollisesti leppyy.
Rauhaa kestää tuskin sen aikaa, että muut ehtivät huokaista helpotuksesta. Sillä mikä tahansa kelpaa milloin tahansa pirullisen akan kiukuttelun aiheeksi. Koskaan hän ei huomaa itsessään yhtään vikaa. Sellaista päivää ei tule. Hän on omasta mielestään aina muut huomioonottava, pitää itseään joukon kilttinä uhrautujana ja oikeassa olijana. Hän osaa, tietää ja jaksaa. Puhuu viittä kieltä ja hallitsee kuutta kiemailua, tulkitsee ilmeet ja käsimerkit.
Pirullinen akka naamioi ennakkoluulonsa liberaaliksi häveliäisyydeksi. Suvaitsemattomuuttansa akka nimittää suoraselkäisyydeksi. Pirullisen akan ilkeily ja pahanpuhuminen on hänen mielestään periaatteellisuutta. Muunneltua totuutta päästeltyään ja toisen ihmisen osaamisen tai puheet mitätöityään pirullinen akka julistaa olevansa ainoa, joka uskaltaa katsoa totuutta silmiin.
”Kyllä se minulle sopii!” on kiukuttelevan akan lempilauseita. Sillä hän jättää asiat auki ja jää odottelemaan otollista hetkeä hampaitaan hioen ja kieltänsä kiillottaen.
Kun olisi aika paaluttaa jämäkästi omat rajansa, omat kiireensä ja oma asiallinen kantansa, pirullinen akka kääntää ja vääntää, venkoilee ja huokailee. Kaivelee pussukastaan aspiriinit, puuterihuiskun ja tilaa itselleen ylimääräisen skumpan, taistelee vielä tarjoilijan kanssa senkin laadusta, ihan kuin olisi vippinä pöytään tilannut vuoden 2013 Taste of Diamondsin, maailman kalleimman sampanjan.
Myöhemmin iltayön haikeina tunteina pirullinen akka on sitä mieltä, että koskaan kukaan ei ajattele häntä, ei arvosta häntä, tahallaan ymmärtää väärin, toivoo hänelle kaikkea pahaa.
Mutta jos hän olisi mies, niin…
Ja miesasioissahan pirullinen akka on täysin oppinut. Hänellä on siitä nettikurssit käyty ja virtuaalitodistus kassakaapissa. Ei kannata vängätä pirullisen akan kanssa. Sillä pirullinen akka on Akka, Oikeamielisyyden ja Viimeisen Totuuden tiedekunnassa väitellyt Primus Inter Pares. PIP.
